A dangerous inheritance kertoo kahden Katherinen tarinan. Katherine Grey on sievä ja huoleton tyttönen, jonka kohtaloksi koituu poikakuningas Edward VI:n kuolema. Katherinen vanhempi sisar, Jane Grey, päätyy poliittisen pelin seurauksena kuningattareksi ja pienen hetken Greyt hallitsevat Englantia. Puolisonsa kotoa Katherine löytää muotokuvan nuoresta naisesta, vanhoja muistiinpanoja ja korun, joka on kuulunut Richard III:n äpärätyttärelle, Kate Plantagenetille. Naisten kohtalot tuntuvat kietoutuvan toisiinsa ja heidän ylhäinen syntyperänsä osoittautuu vaaralliseksi.
Alison Weirin teksti oli vetävää, varsinkin kun juuri tämä kyseinen ajanjakso Englannin historiassa kiinnostaa allekirjoittanutta niin kovasti. Silti liikkeelle pääseminen oli työn takana, sillä niin Richard III kuin Katherine Greykin ovat minulle melko vieraita ja vei aikansa että sain henkilöt sijoitettua mielessäni oikeille historiallisille paikoilleen. Asiaa ei auttanut se, että teksti vilisee Anneja, Richardeja, Edwardeja ja Katherineja - tämä ei toki ole kirjailijan vika, sattuivatpa vain olemaan suosittuja nimiä noihin aikoihin mutta tuskaa ne lukijalle kuitenkin aiheuttivat kirjan alkuun sijoitetuista sukupuista huolimatta.
Kirjan henkilöistä Kate jäi minulle kaukaisemmaksi ja hivenen latteaksi hahmoksi, tämä ehkä johtunee siitä ettei hänestä ole jäänyt historiankirjoihin paljoakaan tietoa. Hän syntyi jonkun tyttäreksi, avioitui jonkun kanssa ja kuoli lapsettomana. Katherine Greystä sen sijaan löytyykin enemmän tietoa ja hänen kohtalonsa jopa suorastaan säälittikin. Minun silmissäni Katherine oli nainen joka seurasi sydäntään erittäin hankalissa olosuhteissa ja päätyikin siksi melkoisiin vaikeuksiin kuningatar Elizabethin kanssa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että vaikkei Katherine koskaan valtaistuimelle päätynytkään, on hän kuitenkin yksi nykyisen kuningatar Elisabetin esiäideistä. Tekstillään Weir todistaa kyllä kirjansa nimen, Vaarallinen perintö, todeksi, niin paljon poliittista peliä näidenkin naisten kohtaloiden taustalla on.
Pidin kirjan historiallisesta puolesta ja siitä, että Alison Weir oli löytänyt hieman poikkevan näkökulman asioiden tarkasteluun. Sen sijaan minua häiritsi tarinaan mukaan ympätty kummitustarina outoine tuntemuksineen, joka tuntui tässä kokonaisuudessa lähinnä turhalta yritykseltä sitoa toisiinsa kaksi sinänsä samankaltaista mutta kuitenkin erillistä tarinaa.
Olin toivonut että kirjassa valaistaisiin hiukan Towerin prinssien mysteeriä kuten takakansi hiukan lupaili. Alison Weir on kirjoittanut aiheesta myös tietokirjan ja jopa lainaa tekstissä useampia aikalaislähteitä. Kovin suuria paljastuksia aiheesta ei tosin ollut, mutta kieltämättä Weirin teoria kutkutteli uteliaisuuttani...
"I have to accept the worst now: I am henceforth no more than the sister of the usurper. No one will want to know me or associate with me, let alone marry me. At rising thirteen, this is a terrible thought. My life is over before it has barely begun."Hutchinson, 2012
Sivuja: 509
Blogissani olisi sinulle tunnustus :).
VastaaPoistaOI tämä on ilmestynyt! *kuolaa* Vietän "älä nyt taas osta kirjoja" -kuukautta, mutta mutta... pitää ainakin tarkistaa olisiko sähköinen versio kindlessä sattumoisin.
VastaaPoista(Olet kyllä ihan sielunsisko mitä tulee tähän Tudor-pakkomielteeseen! :D)
Ah, onneksi minä en vietä tuollaista kuukautta. (Koska hain juuri Amazonin paketin...) Minusta Weirin edellinen kirja, Jane Greyn vinkkelistä kirjoitettu, oli tätä parempi, mutta Towerin prinssejä on vaikea vastustaa!
Poista(Hyvä etten ole yksin Tudor-höperyyteni kanssa!!)
My wife loves these books and really enjoys the author in general, this time period is one of her fav's and she cant put it down until she's literally done with the book.
VastaaPoistaregards,
charmaine of Janitorial Services Dallas