Noidat kertoo tarinan kolmesta naisesta, jotka asuvat pienessä merellisessä Eastwickin kylässä. Ystävykset ovat eronneita ja voimaantuneita naisia, jotka ovat kutistaneet löytyneillä voimillaan miehensä ja säilyttävät heitä hillopurkeissa. Eastwickin pienet ympyrät kuitenkin nuuduttavat noitia, jotka toivovat jotakin tapahtuvaksi. Ja sitten saapuu Darryl Van Horne, upporikas, outo ja suorastaan raivostuttava poikamies, jonka taika saattaa olla vahvempaa kuin noitien.
Noidat oli kirjana oli aika erilainen kuin elokuvana. Ja kuten elokuvakin, oli kirjakin outo, tai oikeastaan oudompi. Mietin pitkään pidänkö siitä vai en. Kirjan kieli on hyvin persoonallista ja sopii kyllä teokseen mutta hetkittäin vähän kurtistelin kulmiani lukiessani surullisen kuivakoista kasvoista ja etelän joenrantakaupungin tupsukoristeisista bordelleista ja Sukien ulkonäön hilpeästä siamilaisuudesta - kielikuvat kyllä tavallaan tuntuivat sopiviltakin mielleyhtymineen mutta sittenkin vähän omituisilta ja vierailta. Niinkuin koko kirjakin.
Noidat on ajankuva 70-luvun lopun amerikkalaisen pikkukaupungin porvarilliseen elämään, johon noidat eivät tunnut sopivan. Alex, Jane ja Sukie - Eastwickin noidat - ovat erilaisia, uudenlaisia naisia, joilla on lapsia vaan ei miestä, työpaikkoja ja rakastajia, jotka kenties tahoillaan ovat naimisissa. Seksiä kirjassa onkin runsaasti, se tuntuu noidille olevan hyvin arkipäiväinen asia, ilman suuria tunteita tai häpeää. Kuten Sukie sanoo: "halusin antaa hänelle jotain eikä minulla ollut muuta joten annoin itseni."
"Hän tietää ikäni, Alexandra ajatteli pikemminkin huojentuneena kuin loukkaantuneena. Oli mukavaa kun mies tunsi; nolottavaa oli tutustuminen: kiusaantuneet sanalliset selitykset liian monen ryypyn ääressä, ja sitten ruumiiden paljastuminen salaisine arpineen ja poimuineen kuin pettymystä tuottavat lahjat jouluna. Mutta miten suuressa osassa rakkautta ei ollutkaan kysymys toisesta vaan itsestä alastomana toisen silmissä: tuosta heittäytymisestä, pienestä lennähdyksestä, vaatteiden riisumisesta, siitä että on lopulta oma itsensä. "WSOY, 1988
Sivuja: 335
So American: Rhode Island
Eikä, juuri eilen pidin tätä kirjastossa kädessäni! Kiinnostaa tutustua Updikeen, mutten ole varma, mistä kirjasta aloittaisin. Ehkä ensi kerralla otan tämän lainaan. Outous tunnetusti uppoaa meikäläiseen :D
VastaaPoistaMinä löysin tämän Kierrätyskeskuksesta, raukka maksoi 40 senttiä enkä voinut vastustaa... Kirja on outo, mutta sellaisella hyvällä tavalla.
PoistaMinäkin olen nähnyt tämän elokuvan! Tosin pakko sanoa, että itselle ei ihan heti tulisi mieleen lukea tätä kirjana :D
VastaaPoistaKirja on muuten aika erilainen kuin elokuva, yllätyinkin siitä. Ja telkkarissa pyörivästä Eastwick-sarjasta tämä eroaa kuin yö päivästä!
PoistaKirjasta tehty elokuva on yksi niistä, jonka uusinta tulee katsottua tv:stä aina kun se näytetään :) Jotain kiehtovaa ja outoa siinä on :D Kirjaa en kuitenkaan ole (vielä) lukenut.
VastaaPoistaMinäkin pidin elokuvasta, se on, niinkuin sanot, kiehtova ja outo. Oikeastaan elokuva onkin reilusti riisutumpi ja normaalimpi versio kirjasta.
PoistaMinullakin vahvin mielikuva tästä kirjasta on, että "oli aika erilainen kuin elokuva"... surullista, mutta muita ajatuksia siitä ei juuri aikanaan jäänyt mieleen! Elokuvan Jack Nicholson leimasi vahvasti koko kokemusta. :-)
VastaaPoistaMinä yllätyin siitä kuinka paljon juonestakin oli muutettu elokuvaa varten, mikä ei sinänsä ole kyllä ihme koska aika meno oli kuitenkin aika ... reipasta.
Poista