Rakkauden aikakirja / Elif Shafak

Rakkauden aikakirja on mietteliäs tarina rakkaudesta itseä, toisia ja maailmaa kohtaan. Kirja liikkuu (jälleen kerran, huoh!) kahdella aikatasolla, meidän ajassamme tarinaa kertoo nelikymppinen hyvään elämäänsä jumittunut Ella, joka työkseen lukee kustantamon käsikirjoituksia. Ellan elämä alkaa muuttua kun hän saa käsiinsä Aziz Zaharan käsikirjoituksen Suloinen rienaus. Toisella aikatasolla liikutaankin Suloisen rienauksen tapahtumissa 1240-luvun Turkin Konyassa, jossa elävät mystikko Rumi ja dervissi Shams. Shams löytää hengellisen kumppaninsa Rumista, mutta miesten kumppanuus aiheuttaa myrskyisiä tunteita niin kaupungin muissa asukkaissa kuin Rumin omassa perheessäkin.

Luin Elif Shafakin Rakkauden aikakirjaa hieman sekavin miettein. Kuten Kirotussa Istanbulissakin, oli tässäkin kirjassa paljon sellaista mistä pidin. Ja siksi olikin niin vaikeaa hyväksyä niitä osia, joista en nauttinut. Rakkauden aikakirja oli melkein kuin ateria, jossa osa ruokalajeista oli loistavia ja osa ... maksalaatikkoa.

Kiinnostuin jo Kirottua Istanbulia lukiessani Shafakin tavasta käyttää kieltä ja siitä itämaisesta runsaasta tunnelmasta joka kirjasta välittyi ja samoista asioista nautin tälläkin kertaa. Mutta, olen kaiketi kyynikko koska en kyennyt uskomaan Ellan ja Azizin rakkaustarinaan lainkaan. Minulle mielenkiintoisinta luettavaa olivat muutenkin menneisyyden tapahtumat ja Ella mietteineen tuntui lähinnä pakolliselta ja yllätyksettömältä välipalalta. Mielestäni kirjailija olisikin joko saanut kehittää Ellan ja Azizin tarinaa pientä kirjeenvaihtoa pidemmälle tai sitten keskittyä kokonaan Shamsiin ja Rumiin.

Rakkauden aikakirja sisältää Shamsin ja Rumin laatimia ohjeita rakastamiseen ja teksti onkin näiltä osin kaunista ja sai miettimään ja nyökyttelemään. En tiennyt juuri mitään elämästä tuohon aikaan ja suufit ja dervissit tuntuivat kovin eksoottisilta ja kiehtovilta, joten olisin ehkä halunnutkin kuulla enemmän taustaa ymmärtääkseni paremmin. Luin kirjaa kuitenkin samaan aikaan Habibin kanssa ja teokset tukivat aiheensa yllättävän mukavasti toisiaan.

Elif Shafak taitaa olla minulle niitä kirjailijoita, joiden teoksista olen periaatteessa kiinnostunut ja joista haluaisin pitää, mutta lukiessani sydän ei silti niille oikein syty. Kirjasta on pidetty paljon blogistaniassa ja varmasti oikeaan hetkeen ja lukijaan osuessaan se onnistuu koskettamaan. Kuten historiallinen Rumi on kirjoittanut: "Let yourself be silently drawn by the strange pull of what you really love. It will not lead you astray."

"Kiitollisuuden kyyneleet kohosivat silmiini. Nyt tiesin, että näkyni mies ei ollut kuka tahansa vaan juuri hengellinen kumppanini. Enemmin tai myöhemmin meidän oli määrä kohdata. Ja kun tapaisimme, saisin tietää miksi hänen lempeät pähkinäruskeat silmänsä olivat alituiseen murheelliset ja kuinka minut murhattaisiin eräänä alkukevään yönä."

Gummerus, 2010
Sivuja: 535
Alkuteos: The forty rules of love
Kirjasta lisää: Leena Lumi, Järjellä ja tunteella, Mari A:n kirjablogi, Lukuisat kissanpäivät, Hiirenkorvia ja muuta, Luen ja kirjoitan, Amman lukuhetki, Oota mä luen eka tän loppuun, Tarinauttisen hämärän hetket