tiistai 28. helmikuuta 2012

Kaunis sydän / Cecilia Samartin

En ollut lukenut aiemmin Cecilia Samartinin kirjoja mutta olin melko toiveikas Kauniin sydämen suhteen. Talven harmaudessa kansi väreineen jo tuntui etelämaalaisen lämpimältä ja toivoin kirjan sisältä löytyvän jotakin vastaavaa. Ja pikkuisen petyin, sillä kannesta aistivani väri-ilon sijaan lopputulos olikin... haalea.

Kaunis sydän kertoo El Salvadorista kotoisin olevan Anan tarinan. Kirjan alussa Ana valvoo syöpää sairastavan rakkaansa vuoteen vierellä ja palaa hetkittäin menneeseen. Hän on varttunut väkivallan keskellä ja päätyy lopulta pakemaan Yhdysvaltoihin suuresti ihailemansa sisar Josephan kanssa. Nuori Ana päättää itsekin ryhtyä nunnaksi mutta toisin käy, luostarin sisaret päättävät että tytön tulee kokea myös maallista elämää ennen lopullisen päätöksen tekemistä ja lähettävät Anan lastenhoitajaksi varakkaaseen Trellisin perheeseen.

Ehdin ensimmäisten lukujen aikana jo innostua kirjasta, El Salvadorin tapahtumista ja Anan elämästä siellä. Siksi Anan pikainen muutto Yhdysvaltoihin ja Trelliseille aiheuttikin pienen pettymyksen, olisin ehdottomasti mielummin lukenut enemmän noista varhaisista tapahtumista kuin erään amerikkalaisen perheen melko ennalta-arvattavista ihmissuhdekiemuroista. Been there, done that. Jäinkin ihmettelemään miksi Anan lapsuuskokemukset sivuutettiin niin nopeasti, tuntuisi uskottavammalta että henkilö työstäisi näitä asioita enemmän ainakin ajatuksissaan.

Kirjan teksti on sujuvaa ja se on lukukokemuksena miellyttävä, mutta ehkä hivenen turhankin pehmoinen minun makuuni. Olisin kaivannut kirjaan jonkinlaista terävyyttä, varsinkin kun ottaa huomioon ne rankat aiheet, joita kirja sivuaa. Ana päähenkilönä oli ehkä turhankin pyhimysmäinen minun makuuni, en oikein osannut samaistua häneen. Lukukokemuksena kirja oli kuitenkin melko miellyttävä ja viihdyttävä. Minun pisteitäni ehkä verottivat ne suuret odotukset ja kovat vertailukohteet (luin samaan aikaan Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani).
"Sinä yönä rakkaani ja minä kuljimme käsi kädessä kotikyläni kaduilla. Oli juuri satanut ja ilma oli sen jäljiltä raikas. Jalkamme upposivat kosteaan maahan. Myrskystä huolimatta taivas oli häikäisevän sininen ja maa, mökit ja puut hehkuivat kultaista valoa niin, että aivan tavalliset kivetkin näyttivät kiillotetuilta jalokiviltä. Etäämpänä näkyi joki, joka oli aina ollut mutainen ja samea. Nyt sen vesi virtasi puhtaana ja kirkkaana. Koskaan aiemmin ei kotikyläni ollut näyttänyt niin turmeltumattomalta ja kauniilta."
Bazar, 2012
Sivuja: 364
Alkuteos: Vigil
Kirjasta lisää: Kirjojen keskellä, Lukutuulia, Leena Lumi, Mari A:n kirjablog, Jossun lukupäiväkirja, Luettua
Kirjallinen maailmanvalloitus: El Salvador
So American: Immigrant background & Modern woman writers

6 kommenttia:

  1. Norkku, kun etännyttää Samartinin kirjat itsestään, etäännyttää oman lukukokemuksensa, niin varmaan juuri tuo haaleus ja tervävyyden puuttuminen vaivaa. Sitä kaipaa siirapin tilalle jotain tulisempaa!

    Toisaalta, varmasti on niitä lukijoita, joille juuri tällaiset vähän kuin hyvänmielen kauniit kirjat, ovat juuri, mitä he toivovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, luulen että tämän tyyppisille kirjoille on oma aikansa ja paikkansa, mielentilansakin. Mutta minä olin juuri lukenut tuon Minun kansani, minun rakkaani ja tämä kirja vain yksinkertaisesti kalpeni sen rinnalla.

      Voisin kuvitella että tämä olla oivallinen kesäkirja, rento ja lämmin tunnelmainen.

      Poista
  2. Niin samaa mieltä Norkun kanssa. Ja toisaalta myöskin Leenan. On varmaan paljon lukijoita (kirjan myyntitilastot todistavat!), joita viehättää tällainen American dream -tyylinen kirjallisuus. Mutta toisaalta taas, hirveästi haluaisi syvällisempääkin tekstiä tällaisesta aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, El Salvadorin tapahtumat olisivat kiinnostaneet minua kamalasti. Olinkin aika pettynyt kun Ana oli yht´äkkiä jo luostarissa Amerikassa, se meni niin nopeasti...

      Poista
  3. Minä kyllä pidin tästä, mutta olet oikeassa siinä, että Anan lapsuuden kokemukset sivuutettiin turhan kivuttomasti. Ja ylipäätään siitä El Salvador-vaiheesta olisi ollut mielenkiintoisempaa lukea. Mulle jäi myös vähän auki, että mihin tuo kansikuva liittyy? Minusta siinä on äiti ja poika, mutta se ei oikein sovi tarinaan mitenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, nyt kun sanoit tuosta kansikuvasta niin tajusin että olen aika paljon muodostanut ennakkokäsitystäni kirjasta sen perusteella. Siis jotain värikästä, äiti ja poika ja mielestäni ihan eri näköisessä paikassa kuin Trellisien kartanossa. Niin se kansi voi ohjata lukijan luuloja!

      Poista