Troijan laulu / Colleen McCullough

Minä pidän kovasti kirjailijoista jotka onnistuvat elävöittämään historiaa ja pidin kovasti Colleen McCulloughin Troijan laulusta, joka pohjautuu Kreikan mytologiasta tuttuihin taruihin aina Akhilleuksesta ja Odysseuksesta Helenan ryöstöön saakka. Kokonaisuus onkin oikein elävä ja henkilögalleria herkullinen - on vallanhimoinen Agamemnon, jonka haaveissa on Kreikan suurkuninkuus, rakastunut Menelaos-raukka, Odysseus, Ithakan kettu, sankarillinen ja ristiriitainen Achilleus...

Kaikki alkaa ahneudesta - ja hevosista. Troijan kuningas suututtaa ensin ahneuksissaan itsensä Poseidonin, joka lähettää leijonan verottamaan kuninkaan kallisarvoista hevoslaumaa. Koska hevoset ovat kalliita, päättää saita kuningas uhrata vuosittain kuusi neitsyttä, tyttöset kun ovat kuitenkin ilmaisia hevosiin verrattuna... Vasta kun kuninkaan oma tytär joutuu uhrilampaaksi, alkaa kuningas nikottelemaan ja tarjoaa pitkin hampain kreikkalaiselle sankarille, Herakleelle, palkkioksi kaksi hevosta mikäli tämä vapauttaa heidät leijonasta. Herakles tekee työnsä, mutta kuningas päättää olla maksattamatta. Herakletta ei kuitenkaan petetä ja ahne kuningas menettää päänsä ja hänen pojastaan, Priamoksesta tulee kuningas. Priamos vannoo kostoa kreikkalaisille ja aloittaa kauppasaarron. Samana päivänä hänelle syntyy poika, Paris. Tuhon siemet on kylvetty.

Pääosin kirjan näkökulma on toki miehisissä aiheissa, ollaanhan kuitenkin sotimassa. Kertojan vuoro vaihtelee henkilöstä töiseen ja tekee tarinasta elävämmän. Enimmäkseen äänessä ovat miehet, mutta Helena ja Briseiskin pääsevät välillä kuljettamaan tarinaa eteenpäin. Helenan puheenvuorot ovatkin ehkä kirjan hauskinta antia. Legendaarinen kaunotar ei kuitenkaan ollut ihan siitä bimboimmasta päästä vaan näyttäytyy kirjassa suorastaan viekkaana selviytyjänä jolla tosin on yksi kohtalokas pahe - miehet.

Helenan voi nähdä kirjassa kylmänä miesten nielijänä, joka tärkein avu on hänen kauneutensa, mutta minä antaisin Helenalle vähän anteeksikin. Naisella kun ei tainnut olla liikoja selviytymisvaihtoja noihin aikoihin, kuten McCulloughkin tuo esiin. Miehet tappavat, valloittavat, ryöstävät, nainen sopeutuu, suree surunsa ja aloittaa uuden elämän, uudessa maassa, uuden miehen kanssa. Pieni nipottava havainto vielä kirjan naisgalleriasta, jossa lähes jokainen mainittu nainen on häikäisevä kaunotar, jollei nyt sitten satu olemaan hullu tai jumalten riivaama - rooli, johon hevosenkasvoinenkin riittää...

(Helena kertoo elämästään Troijassa.)"Mutta Helena on vahvempaa ainesta! Sen sijaan että olisin vetäytynyt syrjään otin ärsyttäväksi tavakseni liittyä Hekaben, Andromakhen ja muiden ylhäisten naisten seuraan heidän oleskeluhuoneeseensa, jossa kiusallani hivelin rintojani (ne ovat todella upeat) heidän kauhistuneitten silmiensä edessä (kukaan heistä ei olisi voinut paljastaa omia löysiä pussejaan joissa oli pari hernettä pohjalla).  Kun kyllästyin siihen, aloin läimäytellä palvelijoita, roiskautella maitoa naisten tylsille kirjailutöille ja kangaskudelmille ja esittää yksinpuheluja raiskauksista, tulipaloista ja ryöstöistä. Eräänä unohtumattomana aamuna sain Andromakhen sellaiseen raivoon, että hän kävi kynsin hampain kimppuuni, mutta sai pian havaita, että Helena oli tyttönä oppinut painimaan ja oli kova pala huolellisesti varjelulle ylhäisönaiselle. Minä kamppasin hänet ja annoin tällin silmään, joka turposi umpeen ja musteni melkein kuukaudeksi. Sitten kuiskuttelin häveliäästi kaikille, että se oli Hektorin tekosia."

Tammi, 2001
Sivuja: 535
Alkuteos: The Song of Troy
Kirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Kreikka