Kirjan päähenkilönä on kakkutaituri-Angel, jonka syötävät taideteokset puhututtavat ympäri Kigalia. Angel ja hänen miehensä Pius ovat menettäneet molemmat lapsensa ja kasvattavat nyt viittä lastenlastaan. Kakuntilaajat käyvät Angelin luona selaamassa kakkukansiota, juomassa mausteista teetä - ja kertovat siinä sivussa omat tarinansa.
Gaile Parkin on syntynyt Sambiassa ja asunut elämänsä aikana useissa eri Afrikan maissa, mm. Ruandassa. Hän on ammatiltaan konsultti, joka on erikoistunut koulutus-, tasa-arvo- ja HIV/AIDS-kysymyksiin. Tämä näkyykin kirjassa vahvasti, köyhyys, sota ja HIV ovat arkipäivää Angelin piireissä. Näitä vaikeita kysymyksiä ilman suurta draamaa, ikään kuin kirjailija haluaisi korostaa ihmisen sopeutumiskykyä vaikeissakin olosuhteissa. Elämä aina jatkuu, kaikesta huolimatta.
Vaikeat olot ja surulliset tarinat koskettivat ja jälleen kerran mieleeni hiipi kiitollisuus siitä, että olen tullut syntyneeksi tänne lumen ja pakkasen keskelle, enkä vaikkapa raa'an sisällissodan repimään maahan. Kirjassa Ruanda on jo toipumisen tiellä, hutuista ja tutseista ei enää puhuta, nyt kaikki ovat vain ruandalaisia. Oikeastaan minua kiinnostaisi lukea siitä miten hirmuteoista päästiin näinkin rauhanomaiseen rinnakkaiseloon, mahtaakohan siitä löytyä kirjaa? Ja noin ihmisluonnon kannalta, kuinka annetaan anteeksi perheenjäsenten murha ja jatketaan elämää eteenpäin? Onneksi minun ei tarvitse miettiä tätä...
"Angel tunsi, että yksi sammakoista yritti räpiköidä vatsasta ylös suuhun estääkseen häntä puhumasta. Hän nielaisi kuuluvasti, veti syvään henkeä ja antoi sitten sanojen virrata yhtenä hyökynä ulos suustaan, koska hänellä oli kiire lausua ne ääneen. - Tyttäreni oli sairas. Hän kuuli olevansa positiivinen, kun sai tietää vauvansa sairastavan. Hänen avioliittonsa päättyi, koska aids tuli hänen taloonsa."Tammi, 2009
Alkuteos: Baking cakes in Kigali
Sivuja: 278
Kirjallinen maailmanvalloitus: Ruanda
Kirjasta lisää: Uppoa hetkeen
Minulla on tämä lukulistalla. Kaunis nimi ja houkutteleva kansi lupaavat hyvää:)
VastaaPoistaMinä taidan pitää enemmän Naisten etsivätoimistosta, tämä on jollain tapaa realistisempi ja rankempi kirja, vaikka mukana onkin lämpöistä ja elämäniloista kakunleivontaa.
PoistaMinä kiinnostuin tästä Peikkoneidon taannoisen arvion perusteella. Lainasinkin jo kirjastosta, mutta en ole vielä saanut aloitettua. Nyt ainakin osaan odottaa jotakin naisten etsivätoimistoa vakavampaa, kiva kun vertasit niitä keskenään!
VastaaPoistaOlipa hyvä kun vinkkasit Peikkoneidon kirjoituksesta, tiesin että olin jossain tämän nähnyt mutta en muistanut enää missä eikä Googgelikaan löytänyt.
PoistaTässä on samaa lempeyttä kuin etsivätoimistoissa, mutta tietysti kun aiheet ovat mitä ovat, sitä vakavuuttakin löytyy. Surullista sinänsä että Ruandassa varmasti monella on surullinen tarina jota kertoa.
Sä luet niin mun lukulistaa. Ainoa vaan, että mun lista kasvaa, kun en saa mitään luettua. Ja sä luet ne kirjat. Tämän tilasin joskus adlibriksen alesta, istuu ja odottaa kiltisti kirjahyllyssä. Kuvittelen joskus lukevani myös tämän, niin kuin tuon edellisenkin postauksesi kirjan.
VastaaPoistaHeh, eikä?!! Mä yritän seuraavaksi rosmota jonkun toisen listaa :D
PoistaMari, kyllä sullekin tulee vielä lukuaikaa. Mulle sitä järjestyi sairastumisen takia vähän liikaakin...