Tarinamme alussa tapaamme Natalian, nuoren kroatialaisen lääkärin, joka on matkalla syrjäseudulle rokottamaan lapsia. Kesken matkan Natalia saa suruviestin, rakas isoisä on kuollut. Matkallaan Natalia käy läpi muistoja isoisästään ja tämän tarinoista. Saamme kuulla kuolemattomasta miehestä ja tiikerin vaimosta...
Kirjan kertojana toimii siis Natalia, joka mielestäni jäi hiukan etäiseksi, kenties siksi että pääpaino kirjassa on kuitenkin isoisällä, hänen henkensä tuntuu olevan läsnä jatkuvasti. Pieni vanha mies, silmälaseissaan, loppuun saakka selailtu kappale Viidakkokirjaa taskussa...
Tiikerin vaimo liikkuu kahdella tasolla, toisella on Natalia, joka elää sodan jättämien raunioiden keskellä ja yrittää rakentaa uutta maata. Sota on vielä lähellä, alueissa, jotka eivät kuulu enää omaan kotimaahan, ruumiissa joita nyt sodan jäljeltä etsitään, kylteissä joissa varoitetaan maamiinoista. Elämän karuus näkyy isoisän kertomuksissa, mutta samalla niissä hiljaisesti juhlitaan elämän pieniä ihmeitä, odottamattomia kauniita tai erikoisia asioita. Kun pitää sydämen auki, voi nähdä.
Obrehtin kirja on kaunis. Hän yhdistää taitavasti sodan runteleman maan rujouden ja maagisilta tuntuvat kertomukset. Jostain syystä koen tämän kirjan väreinä, lukiessani mieleen nousee tummia ja syviä sävyjä, mustaa ja hiilenharmaata, purppuraa, petroolin sinistä sekä tietysti vahvaa oranssia, sellaista kuin tiikerin turkissa. Koin kirjan hyvin visuaalisena, paikoin pystyinkin melkein kuvittelemaan kuinka eläintarhasta karannut tiikeri vaelsi läpi sodan runteleman kaupungin juuri kenenkään sitä huomamatta...
" Ihmiset varmaan näkivät sen, mutta heti pommitusten jälkeen se oli heille kaikkea muuta kuin tiikeri: vitsi, mielenhäiriö, uskonnollinen harhanäky. Suurena ja äänettömänä tiikeri kuljeskeli pitkin vanhan kaupungin kujia, ohi kahviloiden ja leipomoiden murskaantuneiden ovien, ohi näyteikkunoiden läpi sinkoutuneiden autojen. Se kulki rautatiekiskoja myöten, loikki tielleen osuvien kaatuneiden vaunujen yli ja kaupungin halki kulkevien kaapelilinjojen alitse johtojen roikkuessa katkenneina ja mustina kuin viidakon liaanit."WSOY, 2012
Sivuja: 362
Alkuteos: The Tiger's Wife
Kirjasta lisää: Eniten minua kiinnostaa tie, Oota, mä luen eka tän loppuun, Tea with Anna Karenina, Nora Exlibris
Kirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Kroatia
Kirjasta ja sen juonesta voi keskustella lisää Juonittelua-blogissa.
Minullekin jäi tästä vahvat aistikokemukset, ympäristöä kuvailtiin niin, että se tuntui iholla asti - puita, kasveja, kukkuloita, metsää.
VastaaPoistaNatalia jäi tosiaan aivan isoisänsä varjoon.
Hieno kirja.
Minusta varsinkin kohtaus, jossa tiikeri on vapautunut ja kulkee kaupungissa, on upea. Surrealistisen oloinen ja silti mahdollinen. Voin melkein nähdä sen silmissäni... Harmaa, raunioinen kaupunki ja iso oranssi kissa tassuttelemassa sen pääkadulla.
PoistaKyllä, hieno kirja.
Hyvä kuulla, että tämä on hieno, mutta vaatii aikansa. Minäkin nimittäin aion lukea kirjan. Se kiinnostaa kovasti.
VastaaPoistaKiva kuulla että tämä on sinullakin lukulistalla, toivottavasti pidät.
PoistaEn ole hankkinut kirjaa vielä käsiini, mutta kiinnostus on kyllä kasvanut tähän jo sen verran suureksi, että luen varmaan tämän vuoden puolella :)
VastaaPoistaKiva kuulla. Toivottavasti sinäkin tykkäät. :)
PoistaMinäkin luen tämän kohta, ja odotan innolla positiivisten arvioiden vuoksi:)
VastaaPoistaJee!
PoistaSain tämän juuri eilen kirjastosta, odotan innolla! Luin siis vähän silmäillen mutta värillisyys kuulostaa hyvältä.
VastaaPoistaMinulle tämä oli tosiaan jotenkin visuaalinen kirja, jännä miten jotkut kirjat ovat sellaisia että niiden kohtaukset ihan näkee silmissään...
Poista