perjantai 10. helmikuuta 2012

Vastalauseita: kirjoituksia 1985 - 2010 / Liza Marklund

Ensin varoituksen sana: tämä EI ole hyvänolon kirja. Pikemminkin päinvastoin. Lukiessani vastalauseita tulin vihaiseksi ja ahdistuneeksi, en tosin muuta odottanutkaan. Liza Marklundilla kun on taito puuttua yhteiskunnan epäkohtiin tehokkaalla tavalla. Olen lukenut hänen Uhatut -kirjansa, joka kertoi perheväkivallasta ja ahdistunut. Kuinka tälläistä voi tapahtua Ruotsissa? Luin myös kirjan Helvetissä on paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Sekin vaikutti, alkoi suututtaa. Vastalauseita on yhdistelmä näistä kahdesta. Kirjaan on koottu Marklundin kirjoituksia 25 vuoden ajalta ja se sisältää laajan otoksen eri teemoista, naisiin kohdistuvasta väkivallasta aina kirjailijan työhön ja elämään saakka. Hän ruotii tehokkaasti niin ruotsalaista politiikkaa kuin maailman tuskaakin; HIViä, kodittomia lapsia, Malawia, Venäjää...

Osa tarinoista menee minulta vähän hukkaan. Ne käsittelevät Ruotsin poliittisia tapahtumia ja ihmisiä, joita en tunne. Teksteissään Marklund suomii niin tuomioistuimia, poliittikkoja kuin omia naapureitaankin. Hänen mielipiteensä eivät varmasti tee hänestä naapuruston tai työpaikan suosituinta tyyppiä, mutta vähän silti hymyilen kun Marklund kertoo eräästä naistenpäivän lehtiartikkelista, johon oli määrä kirjoittaa vain naisellisista asioista. Toimitukselliset näkemykset eivät kuitenkaan osuneet yhteen, Marklundin naiselliset asiat olivat liian naisellisia. Jutun ilmestyttyä hän kirjoitti toimittajan palstalle seuraavasti: "Onneksi on olemassa kansainvälinen naistenpäivä. Muuten tämä liite olisi käsittellyt kaivinkoneita."

Marklundin tyyli on suorasukaista ja kaunistelematonta. Hän ei maalaile sanoillaan vaan vaikkapa luettelee vain minkälaisia vammoja erään postimiehen entinen naisystävä sai miehen hakattua häntä kirveellä. Nainen menehtyi vammoihinsa, mies taas sai lievennetyn tuomion koska "ei ollut käyttänyt teossa erikoisen raakaa väkivaltaa." Marklund pyrkii kirjassaan varmasti myös provosoimaan, mutta minusta on hyvä että joku pyrkii pitämään keskustelua yllä, aiheet kun ovat tärkeitä. On loppujen lopuksi lottovoitto syntyä rakastavaan perheeseen, saada koulutus ja toimeentulo ja olla väkivallattomassa suhteessa.
(Ethel on nuori tyttö Malawista, jonka Marklund tapasi ensimmäisen kerran tämän ollessa 13. Hänen molemmat vanhempansa olivat kuolleet aidsiin, vuotta myöhemmin kuoli isoäitikin. Ethel asui kahden veljensä kanssa rapistuneessa majassa. Nuorin veli sairastaa luultavasti hänkin aidsia. Ethel ei ole käynyt koulua ja hän on hyvin ujo.)"Kaksi vuotta myöhemmin Ethel oli muuttunut täysin.
Unicefin tukeman hankkeen ansiosta hän oli päässyt kouluun.
Minulle kerrottiin, että hänestä oli tullut iloinen ja itsevarma tyttö, jolla oli arvovaltaa. Kun hän puhui, isoveli kuunteli häntä.
Se ei ole sattuma.
Kolmannessa maailmassa koulutus muuttaa täysin monen tytön elämän.
Eikä siinä kaikki.
Tyttöjen koulutuksella on ratkaiseva merkitys koko kolmannen maailman kehitykselle.
Jos kaikki tytöt saisivat koulutuksen, maailman köyhyys vähenisi.
Näin on laskenut Lawrence H. Summers, Maailmanpankin entinen pääekonomisti ja Yhdysvaltain entinen valtionvarainministeri.
Hän väittää, että tytön koulutuksen pituus vaikuttaa suoraan hänen tulevien lastensa henkiinjäämiseen ja terveyteen. Koulutuksen vaikutus voidaan ilmaista peräti kaavalla: jokainen tytön kouluvuosi vähentää kymmenellä prosentilla hänen tulevien lastensa riskiä kuolla alle viisivuotiaana. Tämä johtuu osittain siitä, että koulutetut naiset synnyttävät vähemmän ja terveempiä lapsia. Opiskelevat tytöt eivät myöskään tule raskaaksi liian nuorina, mikä on hyväksi sekä lapselle että äidille."
Otava, 2012
Alkuteos: Nya röster sjunger samma sånger och andra krönikor 1985-2010
Sivuja: 256
Kirjasta lisää: MTV3
Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi

13 kommenttia:

  1. Kuulostaa hurjalta mutta tärkeältä. Pitää laittaa korvan taakse, kiitos että nostit esiin! Luulen että tämä iskisi minuun paremmin kuin Marklundin fiktiiviset tekstit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on aika nopealukuinen kirja ja asia on kyllä tärkeää. Marklund toki pyrkii provosoimaan, mutta kirja kyllä pistää ajattelemaankin, ainakin sitä miten hyvä tuuri itsellä on.

      Poista
    2. Provosointi on toisinaan mainio lähtökohta keskustelulle kuten sanoitkin :)

      Poista
  2. Kiinnostavaa ja mulla on tämäkin kirja listallani TBR. Vähän tosin aina joskus kavahdan Marklundin tyyliä ja joskus voi olla se vaara, että tyyli (kiukkuinen ja esimerkkejä sieltä, mistä haluaa kaapiva) karkoittaa luotaan.

    No, en osaa vielä sanoa, mutta mä en ehkä ole vielä lukenut sitä Helvetissä on.. -kirjaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marklund kyllä selkeästi pyrkii provosoimaan tekstillään, se hiipi minullakin mieleen kun luin tuota. Mutta toisaalta näistä asioista on hyvä keskustella. Kirjoitukset kattavat aika pitkän ajanjakson joten toivon että asioissa on tapahtunut myös positiivista kehitystä.

      Mulla taitaa olla se Helvetissä on... kirja hyllyssäni, olihan siinäkin ajateltavaa vaikken ihan yhtä vihainen olisikaan.

      Poista
  3. Täytyypä tutustua tähänkin joskus! Luin aikanaan Uhatut ja Turvapaikan ja olivat kyllä aika ahdistavan hurjia(hyviä) teoksia, huih.

    VastaaPoista
  4. Hei, kiva kun avasit tämän kirjan sisältöä! Luen Marklundin kirjan jossain vaiheessa. Minullakin on se Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Minusta kirjan nimi on osuva ja hauska, vaikka sisältö ei ollutkaan niin hyvä.

    Muistatko sen kohun Marklundin Uhatut-kirjasta? Sehän olikin fiktiivinen teos. Paljastui parisen vuotta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helvetissä... ja tämä ovat vähän samantapaisia kirjoja. Molempia pitää lukea vähän valikoiden ja suodattaen pahimmat provot ja kiukustumiset pois.

      Joo, muistan että Uhatuista lopuksi selvisi että se oli fiktiivinen? Tavallaan helpottavaa vaikka varmaan maailmaan mahtuu oikeastikin samantapaisia karmeita juttuja.

      Poista
    2. Uhatut oli todellakin fiktiivinen. Henkilöt ovat olemassa, mutta kertomus on yksipuolinen kannanotto, jossa monikaan asia ei ole totuudenmukainen. Syyttömät henkilöt joutuivat lukijoiden vihan kohteeksi. Menetin täydellisesti luottamukseni Marklundiin tämän asian vuoksi. On ymmärrettävää, että asiasta nousi suuri kohu täällä Ruotsissa. Hyvä että Suomessakin ilmeisesti on asia ollut esillä. Ehkä ainakin jotkut lukijat muistavat että kirja ei olekaan se tarina millaisena se meille tarjottiin alunperin. Anna

      Poista
    3. Uhattujen kohdalla totuus taisi paljastua kuitenkin vähän liian myöhään, jos muistan oikein niin kirja oli ollut markkinoilla jo melko pitkään?

      Nämä tapaukset ovat kyllä valitettavia, sillä syyttömiä syytetään ja toisaalta ne voivat myös syödä uskottavuutta oikeilta perheväkivaltatapauksilta.

      Poista
  5. Just sain luetuksi tämän ja en tiedä, mitä kirjoittaisin, kun oikeastaan ajattelin ihan samaa kuin tässä tekstissä on jo tullut sanotuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika yksiselitteinen kirjahan tämä kyllä, tietyt reaktiot ovat varmaan useimmilla lukijoilla. Mutta kiva päästä lukemaan sun tekstisi aiheesta!

      Poista