Voi miten minä mieltäni ilahdutin kun luin Mustaa tulppaania! Kirja valikoitui kirjastokasaani alunperin Kirjallista maailmanvalloitusta silmälläpitäen ja olin silmäillyt sen 1980-luvulta peräisin olevaa olemusta hieman epäillen. Dumasin tunsin vain muskettisotureistaan, joita olin pienenä tyttösenä ahminut, joten odotin vauhdikasta seikkailuromaania, en suinkaan mahtavalla ironialla ja huumorilla höystettuä tarinaa rakkaudesta ja pakkomielteistä!Tarina alkaa historiallisista tapahtumista, nimittäin politiikko Jan de Wittin ja hänen veljensä Corneliuksen kuolemista. Poliittisista juonitteluista Dumas onnistuu nokkelasti kuljettamaan lukijan ihan toisenlaisiin tunnelmiin, tapaamme veljesten kummipojan, tulppaanien viljelylle omistautuneen Corneliuksen. Kun musta tulppaanin kasvattajalle luvataan avokätinen rahapalkinto, aikoo Corneliuskin osallistua. Mutta menestys tuo mukanaan kateutta ja Corneliuksella onkin salainen vihamies joka ei kaihda keinoja raivatakseen kilpailijansa tieltään...
Vaikka kirjasta puuttuukin odottamani vauhti, oli se silti huikean mukaansatempaava ja paljon monitahoisempi kuin olin odottanutkaan. Hykertelin Corneliuksen ja Boxtelin pakkomielteiselle tulppaani-innostukselle ja toivoin hartaasti onnea Rosalle ja hänen nupullaan olevalle rakkaustarinalleen. Tarina tuntuu historiallisesta taustastaan huolimatta yllättävän ajankohtaiselta tänäänkin, onhan sen punaisena lankana se, että muistetaan mikä elämässä oikeasti on tärkeää - tulppaanit vai rakkaus?
"Rosa oli maailman kaunein nainen, hyvä, herttainen, viehättävä.Tämän rakkaustarinan myötä toivotan kaikille ihanaa ystävänpäivää! (Ja ostakaa kotiin vaikka nippu niitä tulppaaneja...)
Mutta miksi Rosa ei tahtonut puhuttavan tulppaaneista?
Cornelius huokasi itsekseen, ettei nainen kai voinut koskaan olla täydellinen.
Hän vietti osan yötä ajatellen tuota epätäydellisyyttä. Toisin sanoen hän ajatteli Rosaa kunnes nukahti.
Nukahdettuaan hän näki Rosasta unta.
Mutta hänen uniensa Rosa oli paljon täydellisempi kuin todellisuuden Rosa. Unien Rosa ei vain puhunut tulppaaneista, vaan toi Corneliukselle kiinalaisen maljakon, jossa oli upea musta tulppaani.
Cornelius heräsi ilosta vavisten ja soperrellen: - Rosa, Rosa, rakastan sinua.
Koska aamu oli jo valjennut, ei Cornelius enää välittänyt yrittääkään nukahtaa uudestaan.
Koko päivän oli unen luoma kuva hänen mielessään.
Voi, jospa Rosa vain olisi puhunut tulppaaneista! Silloin hän olisi Corneliuksen mielestä ollut täydellisempi kuin maailman kuuluisimmat ja kauneimmat kuningattaret, Semiramis, Kleopatra, Elisabet ja Anna Itävaltalainen."
WSOY, 1982
Sivuja: 263
Alkuteos: La tulipe noir
Kirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Alankomaat
Kiva postaus. Luin tämä pienenä ja pidin silloin kiurjasta, aikuisena luin kolme muskettisoturia, enkä erityisemmin pitänyt :)
VastaaPoistaKiitos Jokke! Minulla kävi taas toisinpäin, kahlasin isän muskettisoturit innolla läpi (kiva kun pääsi lukemaan "aikuisten kirjoja"), Musta tulppaani oli taas uusi kokemus. Sikäli kun muskettisotureista mitään muistan, on tämä kuitenkin paljon hauskempi tarina, suorastaan yllätyin siitä kuinka paljon lukiessa hymyilytti!
PoistaMinä luin juuri tämän teoksen Kuvittetuna klassikkona ja ehkäpä luen tämän joskus kirjanakin, niin paljjon jäi epäselväksi sarjakuvaversiiossa, vaikka toki juoni tuli kerrottua. HIstorialliset romaanit on mielenkiintoisia.
VastaaPoistahttp://www.sheferijm.vuodatus.netistä löytyy postausta.