keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Epätavallinen lukija / Alan Bennett

Näin Lainan päivän kunniaksi päätin esitellä blogissani Epätavallisen lukijan. Se lienee oivallinen valinta kirjastojen juhlapäivään, löytäähän kirjassa itse Englannin kuningatar lukemisen viehätyksen - ja vielä kirjastoauton avulla.

Tämä Alan Bennettin teos on hurmaava pieni kirja lukemisesta ja se tuntui myös aidon oloiselta kuvaukselta Englannin kuningattaren poikkeuksellisesta etuoikeutetuksta ja eristetystä elämästä. Kirjan lukeminen onkin ajankohtaista myös siksi, että kuningatar viettää tänä kesänä 60-vuotishallitsijajuhlaansa, taannoisella Lontoon matkallani huomasinkin Diamond Jubileen näkyvän monissa kaupoissa.

Minä kiinnostuin kovasti kurkistuksesta nykymonarkian kaavamaisuuteen ja naureskelin sille, miten jokin niinkin pieni ja kepeä asia kuin lukeminen, voi järkyttää koko hovin elämää. Tätäkin enemmän jäin pohtimaan lukemista ja sitä, miksi luetaan. Minä tiedän lukevani koska haluan joko viihdyttää itseäni, oppia uutta tai vaikkapa paeta arkea hetkeksi. Jossain määrin lukemisestani on myös tullut tapa, en osaa oikein ajatellakaan vaikkapa matkaa ilman kirjaa. Mutta entäs silloin kun on kyseessä epätavallinen lukija? Sellainen, joka on käynyt melkein jokaisessa maailman maassa ja tavannut suuren määrän merkkihenkilöitä, jonka päivät ovat täynnä erilaista ohjelmaa. Kun on sellainen ihminen, josta yleensä kirjoitetaan kirjoja. Voiko sellainen ihminen löytää lukemisesta samanlaista iloa kuin minä, tavallinen tallaaja?

Voipa hyvinkin. Arkea se on kuningattarenkin arki ja samoin kuin muut lukijat, hän löytää lukemisen riemut ja hankaluudet selviämiskeinoineen. Kun aika ei riitä kaikkien ihanuuksien lukemiseen, saattaa flunssa tulla melkein kuin taivaan lahjana... Lukijana huomasin hymyileväni kuningattaren matkalle lukemisen maailmaan ja nyökytteleväni ymmärtävästi tai hyväksyvästi. Juuri noin se on!

Kuningattaren lukuinnostus saa aikaan hänen ympäristössään erikoisen reaktion, ihmiset ovatkin hämmentyneitä ja jopa hiukan lukemista vastaan! Lukeminen on toki tapa sulkeutua pois yhteisestä maailmasta, omaan sisäiseen, kirjan ja lukijan väliseen maailmaan, mutta saman tapaiseen tilaanhan pääsee vaikkapa juostessaan tai yleensäkin silloin kun tekee jotakin mitä rakastaa, siihen keskittyen. Kirjassa kuningatar päättää kuitenkin siirtyä sulkeutumisesta avautumiseen, hän haluaa alkaa kirjoittaa. Kirjan loppu on mielestäni mukavalla tavalla yllätyksellinen...
"Lukemisen viehätys, hän ajatteli, kätkeytyi sen puolueettomuuteen: kirjallisuudessa oli jotain ylevää. Kirjat eivät piitanneet siitä kuka niitä luki vai lukiko niitä kukaan. Kaikki lukijat olivat tasavertaisia, hän muiden mukana. Kirjallisuus oli hänestä kansainyhteisö, kirjaimet tasavalta."
"Hänestä lukemisessa oli jotain samaa. Sitä saattoi tehdä nimettömänä, yhdessä muiden kanssa. Ja hän, joka oli elänyt elämänsä muista erillään, huomasi nyt kaipaavansa sellaista suuresti. Näillä sivuilla ja näiden kansien välissä hän saattoi kuljeskella tuntemattomana."
Lopuksi mainostettakoon pikkuisen Kirjasto 10:n Lue & Kerro Lainan päivän tapahtumaa, jossa julkistetaan mm. 12 osumaa -kirjallisuuspalkinnon voittajat.

Hauskaa Lainanpäivää jokaiselle!

Basam Books, 2008
Sivuja: 115
Alkuteos: The Uncommon Reader
Kirjasta lisää: Jäljen ääni, Kirjojen keskellä, Kirjainten virrassa, Riinan kissanpäivät, Kirjamielellä
Ikkunat auki Eurooppaan: Iso-Britannia

8 kommenttia:

  1. Muistankin lukeneeni tästä muutamasta muustakin blogista ja kirja vaikuttaa sellaiselta, joka on jossain vaiheessa ihan pakko lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taisin saada ensin vinkin Hannalta ja sitten muistinvirkistystä Maijalta. Kannattaa kyllä tarttua tähän, kyseessä on mukava pieni kirja lukemisesta.

      Poista
  2. Luin teoksen, ja kirjaa voi suositella kaikille, teoksessa oli monia viittauksia ja oivalluksia, jäin odottamaan enemmän vielä yhteiskunnan kahtiajaon analyysiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, samaa mieltä varsinkin oivalluksista. Tässä pystyi samaistumaan kuningattaren innostukseen lukijana hienosti. Kirjasta olisi varmaan saanut enemmänkin irti, jos olisin tuntenut kuningattaren lukemia kirjoja enemmän, nyt harmittavan moni teos oli minulle vieras.

      Poista
    2. Joitain tunsin, osa tuiki tuntemattomia. Kun arvioin minua ihmetytti kaksi asiaa a) miksei monarkeilla ole sananvapautta ja b) miksi sisäkannessa korostetaan kirjailijan isän ammattia ja asuinpaikkaa, ja juuri sitä analyysiä odottelin.

      Poista
    3. Teurastajan pojaksi Bennett pääsi kyllä hienosti kuningattaren pään sisään, mutta tosiaan luokka-analyysiä oli melko vähän. Kenties siksi, että jos lähtökohtana on Englannin kuningatar niin hänen tietämyksenä tavallisesta arkielämästä olisikin melko vähäinen. Muistaakseni Bennett kirjoitti ettei kuningatar oikein ymmärtänyt Austenin teoksia, koska ne nimenomaan pohjautuvat luokkaerojen synnyttämiin tilanteisiin.

      Nyt minua oikeastaan kiinnostaisi tietää, lukeeko kuningatar oikeasti ja jos, niin mitä?!

      Poista
  3. Minä nappasin kirjan Adlibriksen ostoskoriin samojen bloggaajien ansiosta, en vain voinut vastustaa kirjaa ja sen ideaa :) Odottaa vielä lukemista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin idea on aika veikeä, ei olisi ihan ensimmäiseksi tullut mieleen...

      Poista