The Swan Thieves / Elizabeth Kostova

En tiedä miksi epäröin niin pitkään Elizabeth Kostovan The Swan Thieves -kirjaan tarttumista. Ehkä siksi koska se oli paksu, englanniksi ja käsitteli taidetta. Taisin pelätä sen olevan työläs luettava. Joten kerta toisensa jälkeen nostin kirjastokasasta jonkin muun kirjan kunnes en enää voinut välttää Kostovaan tarttumista. Ja rakastuin melkeinpä heti ensimmäisellä sivulla. Ihastuksekseni The Swan Thieves osoittautuikin nopealukuiseksi, kauniisti kirjoitetuksi ja kiehtovaksi teokseksi. Sellaiseksi, jota tekee melkein mieli säästellä parhaaseen lukuvireeseen, jotta pystyy varmasti nauttimaan täysin.

Nautin kyllä Kostovan kauniista kielestä ja upeista mielikuvista, jotka sopivat hienosti kirjaan  joka pyörii impressionistisen taiteen ympärillä. Jälleen kerran liikuttiin kahdella aikatasolla ja kahden maalarin välillä, menneessä oli ranskattaren, Béatrice, ja nykyisyydessä Robert, lahjakas taiteilija, joka eräänä päivänä yrittää hyökätä Kansallisgalleriassa näytteillä olevan maalauksen kimppuun.

Yhteys Béatricen ja Robertin välillä ei ole selvä ja vaikka Kostova toki pieniä vihjeitä antoikin, aloin kirjan puolivälissä jo vähän tuskastuakin. Sillä vaikka Béatricen ja Robertin kertomukset omilla tahoillaan etenivätkin, tuntui siltä että varsinainen punainen lanka kirjasta oli kateissa. Kunnes pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että kenties vika olikin minussa. Kirjaa oli luonnehdittu psykologiseksi mysteeriksi ja vaikka löysinkin siitä molempia elementtejä, jäi varsinaisen mysterin osuus mielestäni melko heikoksi ja melkeinpä pettymykseksi. Psykologinen puoli sen sijaan - rakkaudet, petokset ja pettymykset, lahjakkuus ja mielisairaus, taiteilijan työ - osoittautuivat huomattavasti kiinnostavammiksi. Parhaimmillaan kirja onkin kuvatessaan taidetta ja maalarin työtä, näistä Kostova kirjoittaa todella kiehtovasti ja mukaansa tempaavasti.

Lukuromaanina kirja miellyttävä ja koukuttava, kirjan mysteeri kuitenkin osoittautui pettymykseksi, koska odotin jotain suurempaa ja vähemmän ennalta-arvattavaa. En ehkä edes mainostaisi tätä mysteeriksi... Pientä miinusta antaisin myös pituudesta, aloin nimittäin jossakin vaiheessa jo kyllästyä lukemaan Robertiin rakastuneiden naisten, erityisesti Maryn, pitkähköä selvitystä siitä kuinka suhde oli alkanut. Pieni karsiminen olisi siis ehkä ollut paikallaan.

Kaunis kansi on yksinkertaisuudessaan upea, joskin kirjan lukemisen jälkeen se tuntuu hiukan liian suloiselta kirjan sisältöön nähden. Olisin ehkä halunnut nähdä kannessa jotain aidompaa ja rosoisempaa, oikean maalauksen. Kenties Ledan ja joutsenen tai jonkin mukaelman nuoresta, tummatukkaisesta naisesta... Kirjan kotisivuilla on kuvitteellinen bio Beátricesta sekä muutamia naistaiteilijoita, joiden töistä Kostova on ammentanut inspiraatiota kirjaansa.

"Now when I dream big, it's for my patients, that they may eventually feel the ordinary cheerfulness of kitchen and orange, of putting their feet up in front of television documentary, or the even bigger pleaseures I imagine for them of holding down a job, coming home sane to their families, seeing the realities of a room instead of a terrible panorama of faces. For myself, I have learned to dream small - a leaf, a new paintbrush, the flesh of an orange, and the details of my wife's beauty, a glistening at the corners of her eyes, the soft hair of her arms in our living room's lamplight when she sits reading."

Little, Brown, 2010
Sivuja: 561
Kirjasta lisää: Kirjailijan kotisivut, Insinöörin kirjahylly
So American: kategoria: Modern woman writers, osavaltio Tennesee