Olin oikeastaan aika innoissani tästä kirjasta, tuntui hyvältä paikata aukkoja yleistietoudessani. Saada selville millainen oli nainen joka oli poliittisten mielipiteidensa takia ollut kotiarestissa lähes tulkoon viimeiset 20 vuotta. Opin Aung San Suu Kyille oli tarjottu mahdollisuutta poistua maasta, mikä luultavasti olisi johtanut maasta karkoitukseen. Mikä saa nelikymppisen perheenäidin nousemaan maansa vapaustaistelijaksi?
Kirjan rakenne onkin mielestäni vähän erikoinen, sillä ensin seurataan Suun nousua puolueen johtoon ja ensimmäisiä kahakoita sotilasjuntan kanssa, ja vasta sitten, n. 150 sivun jälkeen, palataan ajassa takaisin ja käsitellään Suun lapsuutta, nuoruutta ja aikaa Englannissa. Minusta tämä oli ehkä huonokin ratkaisu, sillä tuon alun aikana kaipailin nimenomaan tämän tyyppistä taustatietoa.
Pophamin kirja olikin minulle ristiriitainen lukukokemus - oli mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää luettavaa ja kokonaisuuksia, joiden kohdalla tukahdutin haukotuksen tai kaksikin. Tavallaan ymmärsin mitä kirjailija on hakenut kirjoittaessaan kappaleen Burman poliittisesta historiasta tai käyttäessään lainauksia Suu Kyin sihteerin pitämästä "kiertuepäiväkirjasta". Näiden kappaleiden tarkoitus on varmasti ollut taustoittaa Suu Kyin taistelun tarvetta ja luoda käsitystä siitä, millaista ihan arkinen kampanjointi on tuolloin ollut. Siltikin en oikein jaksanut kiinnostua siitä, millainen asu Suulla oli minäkin päivänä päällään tai mitä tiimi söi aamiaiseksi...
Pophamin tekstistä paistaa läpi paitsi huoli Burman tilanteesta myös ihailu Aung San Suu Kuyitä kohtaan. Mitä pidemmälle luen, sen paremmin ymmärrän ihailun syyn, hennon naisen rohkeuden ja älyn, Gandhin tyylisen väkivallattoman vastarinnan ja uhraukset, jota Suu Kyi perheineen on tehnyt kotimaansa takia. Minulle, vapaassa Suomessa kasvaneelle, voi olla vähän vaikea täysin ymmärtää sikäläisiä olosuhteita ja vaikeuksia, vapaus puhua, ajatella ja vaikka äänestää on jo niin itsestäänselvyys meille.
Mielenkiintoista kyllä, Guy Delislen Burma-sarjakuva tuki hienosti tämän kirjan lukemista. Deslislen yksinkertaiset ja tehokkaat kuvat tekstit puhuivat omaa, surullista kieltään Burman nykytilasta ja sitä taustaa vasten ymmärrän vielä paremmin miksi Aung San Suu Kyi ei suostu poistumaan maasta ja antamaan periksi. Ihailen häntä uhrauksiensa takia, kuinka moni meistä olisikaan murtunut paineen alla ja palannut Englantiin, perheen, omien lasten luokse?
Suu Kyin yli 15 vuoden aresti loppui marraskuussa 2010. 23.12.2011 Aung San Suu Kyi rekisteröi NLD-puolueensa asettuakseen ehdolle tulevissa täytevaaleissa, jotka käydään vuoden 2012 alkupuolella. Skeptikot pelkäävät että vaikka Suu Kyi saisikin paikan parlamentissa, jäisivät hänen vaikutusmahdollisuutensa suuret puolueiden puristuksessa pieniksi. Tulevaisuus näyttää kuinka käy...
Ennen avioitumistaan vuonna 1972 Suu kirjoitti tulevalle miehelleen seuraavasti:
I only ask one thing, that should my people need me, you would help me to do my duty by them.London: Rider, 2011
Would you mind very much should such a situation ever arise? How probable it is I do not know, byt the possibility is there.
Michael Aris accepted these terms without demur. There could be no finer proof of his love. They married in London on 1 January 1972.
Sivuja: 446
Kirjallinen maailmanvalloitus: Myanmar (Burma)
Hyvä postaus.
VastaaPoistaMinusta kirjan päähenkilö on ollut varsin sinnikäs, kotiarestijaksoja on ollut useita, eikä niin?
Kiitos Jokke. :)
VastaaPoistaArestijaksoja on tosiaan ollut useampia, kestoltaan yhteensä n. 15 vuotta, jona aikana Suu Kyi on voinut tavata perhettään vain muutamia kertoja. Sotilasjuntan psykologisesta pelistä kertoo paljon se, että Suu Kyin miehen, Michael Ariksen sairastuttua kohtalokkaasti, juntta ei myöntänyt hänelle viisumia jotta mies olisi saanut vielä viimeisen kerran tavata Suun, vaan he yrittivät käyttää Ariksen sairautta painostaakseen Suun lähtemään maasta.
Jopas vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hienosta ihmisestä vielä. Ehkä innostun lukemaan jossain vaiheessa. :)
VastaaPoistaNoora, Aung San Suu Kyin tarina on tosiaan mielenkiintoinen. Kiva jos innostut lukemaan. :)
VastaaPoistaAika huikeaa kyllä. Minä sain juuri Delislen Burma-kirjan luettua ja se antaa kyllä mielenkiintoa herättävää tietoa. Mahtavaa, että luit tämän. Kiitos arviosta, lopun lainaus on surullisuudessaan todella kaunis.
VastaaPoistaLinnea, näin suomalaisena tuo oli aika huikeaa luettavaa, muistutti tehokkaasti myös siitä miten hyvin meidän asiamme ovat. On hienoa että maailmasta löytyy tämmöisiä Aung San Suu Kyin kaltaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita uhrautumaan suuremman hyvän takia. Kuinka moni, ihan oikeasti, pystyisi samaan?
VastaaPoista