sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Another year has gone by

Eilen pistin purkkiin koko vuoden, tänään pitäisi vielä käydä läpi juuri loppuun tarvottu joulukuu. Minulle joulukuu oli kiireinen ja ehkä vähän stressaavakin, se kenties näkyi lukemisessakin. Välllä tuntui vaikealta päästä rauhallisempiin kirjoihin sisään, siksi kenties dekkareiden luku tuntuikin helpommalta. Luulen että tilanne kuitenkin paranee nyt tammikuussa, kun lomakin siintää jo melkein silmien edessä.

Joulukuussa luin 6884 sivua ja 17 kirjaa. Englanniksi luin vain 2 teoksista, mutta sentään yhden ruotsiksikin! Kuukauden tapaus taisi minulle olla Miika Nousiaisen Metsäjätti, johon rakastuin kuin koulutyttö, mutta maininnan taitaavat ansaita myös Kristina Ohlssonin Nukketalo hyytävyydellään ja David Safierin Huono karma hauskuudellaan. Jos jotain punaista lankaa joulukuun lukemisille haen, niin kenties ruotsalaisen kirjallisuuden (5 kpl)  ja dekkareiden (5 kpl) osuus on tällä kertaa tavallista suurempi.


    Sprickor : valda texter 1986-2011 (suom. Halkeamia) / Kjell Westö
    Nukketalo / Kristina Ohlsson
    Kartanpiirtäjä / Kamila Shamsie
    Panttivanki  / Liza Marklund

    Hyvää joulua, Jeeves / P.G. Wodehouse
    Tuhatkaunot / Kristina Ohlsson
    Fiesolen puutarhat 1-3 /Jussi Jäppinen, Risto Oikarinen
    Kiinalainen tyttö / Åsa Lantz
    Likainen enkeli / Henning Mankell
    Metsäjätti / Miika Nousiainen
    Poltetut varjot / Kamila Shamsie
    Katariina Suuri / Henri Troyat
    Viimeinen katse / Giorgio Faletti
    Tiikeriäidin taistelulaulu / Amy Chua
    Huono karma / David Safier
    Missä kuljimme kerran / Kjell Westö
    Naapurit / Inna Patrakova
    1Q84 Book 3 / Haruki Murakami
    1Q84 Books 1 - 2 / Haruki Murakami

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus oli ainoa haaste, joka minulla oli joulukuussa käynnissä. Se edistyikin ihan mukavasti, kaunokirjallisesti kävin kuukaudessa kolmessa ei maassa: Keniassa, Mosambikissa ja Pakistanissa. Valloitettuja maita on nyt 43 ja valloittamattomia on jäljellä vaivaiset 180 kpl... Lienee aika selvää että tämä projekti tulee jatkumaan ensi vuoden ja kenties seuraavankin

Tammikuussa lähdemme herra Norkun kanssa kurkkaamaan miltä talvinen Lontoo näyttää...  Tällä hetkellä suunnitelmat ovat suuret, mutta katsotaan mitä kaikkea loppujen lopuksi ehditään tehdä. Jonkinmoisena historiahöperönä luulen että minun on pakko käydä katsomassa jotain linnaa tai museota, onneksi herraseni seuraa aina minua näille retkilleni ihan mielellään. Johonkin kirjakauppaan pitää varmaan myöskin päästä... Koska minulla on ollut yleensä tapana lukea ko. maan kirjallisuutta ennen matkaa, on tässä kuussa luvassa brittiviikko. Kirjakasani paljastaa myös että että tässä kuussa tutustutaan ainakin muutamaan mielenkiintoisen naisen tarinaan...






5 kommenttia:

  1. No, 17 kirjaa on aika hirveän paljon!

    Lontoo näyttää varmaan kivalta, talvellakin...

    Hyvää tammikuun ja vuoden alkua!

    VastaaPoista
  2. Mari, mä luulen että Lontoo näyttää aikas kivalta, tuntuu hyvältä päästä reissuun.

    Hyvää vuoden alkua sullekin!

    VastaaPoista
  3. Minä luin joulukuussa 16 kirjaa (joista 2 äänikirjoja), ja se oli minulle hurja urakka, en varmaan mitenkään päin ehtisi lukea enempää. :) Sinulle 17 on vähän! :D Olet kyllä ihailtava lukutoukka!

    Lukemistasi kirjoista jäi kiinnostamaan mm. Mankellin Likainen enkeli. Olen lukenut Mankellilta Leopardin silmän, ja vaikka kirja oli hyvä, koin sen jollain tapaa niin ahdistavaksi ja epämukavaksi etten ole sittemmin lukenut Mankellia. Tuo uutukainen kuulostaa kyllä tosi hyvältä, joten ehkäpä kokeilen uudestaan...

    Muutenkin kaikki joulukuussa lukemasi kirjat ovat sellaisia etten ole niitä lukenut. Yksi Jeeves minulla on kesken, muttei tuo joulu-Jeeves. :)

    Ja ihanaa matkaa talviseen Lontooseen, se on ihana aina! <3 <3

    VastaaPoista
  4. Niin ja sitä piti vielä kommentoimani, että huomasin sinun lukevan Boynen teosta Crippen. Kirja kiinnostaisi minuakin kovasti, joten odotan innolla arviotasi!:)

    VastaaPoista
  5. Sara, voisin kuvitella että Likainen enkeli sopisi hyvinkin sinulle. Se ei ollut (minusta!) kauhean ahdistava, pikemminkin mielenkiintoinen ajankuva ja ennakkoluuloista ja rasismista. Varsinkin se, että kirjan lähtökohtana on oikea henkilö, kutkutti...

    Crippenistä postaan varmaan loppuviikosta, taattua Boynea!

    PS. Lontoo oli ihana! <3

    VastaaPoista