Vau. Se oli ensimmäinen reaktioni Ville Tietäväisen sarjakuvateokseen Näkymättömät kädet. Lukemisen jälkeen olo oli vaikuttunut ja ... ahdistunut, surullinenkin. Teos oli upea, niin visuaalisesti kuin juonellisestikin, se on vahva ja tempaisee mukaansa kuin hyökyaalto. Minusta on hienoa että sarjakuvasta on pystynyt muuttumaan supersankareita tai hassuja pikkustrippejä tarjoilevista kirjoista joksikin tälläiseksi, hienoksi ja kantaaottavaksi.Teräväisen kirja kertoo kuvitteellisen Rashidin tarinan. Vaikka Rashid onkin kuvitteellinen, on hänen kaltaisiaan tuhansia, enemmänkin. He ovat niitä joiden ansiosta kaupoissa on halpoja tomaatteja tai kopioituja laukkuja. Rashid on köyhä marokkolaismies, joka elää vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa haaveillen paremmasta elämästä. Sellaisesta, jossa koti ei olisi peltihökkeli ja nurkissa ei olisi rottia. Ystävänsä houkuttelemana Rashid päättää lähteä toiselle puolen lahtea, Espanjaan, jossa varallisuus ja onni odottaisivat. Mutta matka on vaarallinen eikä Espanjakaan osoittaudu onnelaksi...Koti on siellä missä itsekunnioituskin.
Paitsi laitonta maahanmuuttoa, kirja kuvaa koskettavasti myös Rashidin ja hänen vaimonsa Aminan suhdetta ja sitä kuinka köyhyys voi lannistaa miehen ja naisen, avioliiton. Mustasukkainen Rashid ei halua vaimonsa työskentelevän, mutta tuntee tuskaa siitä ettei pysty tarjoamaan perheelleen riittävää elintasoa. Amina taas toivoisi voivansa joskus kaunistautua jotta hänen miehensä antaisi joskus kukan, katsoisi niinkuin silloin ennen. Köyhyys, jatkuva puute ja kamppailu vievät elämästä värit ja ilon.
Lukiessani tätä huomasin usein miettiväni miten suomalainen tekijä onkaan voinut luoda tälläisen kirjan, niin todentuntuisen ja elävän, ihan toisista olosuhteista. Pieni googlettelu paljastaa Tietäväisen työstäneen teostaan viiden vuoden ajan - se näkyy. Tietäväisen kynänjälki on kaunista ja moni yksittäisistä ruuduista on pieni taideteos ihan yksinäänkin.Se on usko eikä siipien räpyttely, joka pitää linnun ilmassa.
Tämän kirjan tarkoitus on saada ajattelemaan ja sen se myös tekee. Tulee surullinen ja syyllinen olo. Ja vähän ahdistunutkin, sillä ongelma on oikea ja iso, enkä tiedä kuinka se pitäisi ratkaista. Parasta kai olisi jos Rashidin ei koskaan tarvitsisi tehdä vaarallista matkaa vaan hän voisi säilyttää itsekunnioituksensa ja ansaita elantonsa kotona. Sitä kai loppujen lopuksi moni haluaisi.
Jos luet vain yhden sarjakuvan tänä vuonna, lue tämä.
WSOY, 2011
Sivuja: 216
Kirjasta lisää: Sallan lukupäiväkirja, K-Blogi, Booking it some more, Kujerruksia, 12 osumaa, Näkymättömien käsien FB-sivu, Hanna Niemisen sarjakuvamuotoinen arvostelu
Hyvä tiivistys, Norkku, tämä olisi hyvä laittaa vaikka koululaisillekin luettavaksi (vaikka lukiolaisille). Itse olen huomannut muuttuneen käytökseni vihannesosastolla; katson pitkään että mistä mikäkin on. Espanjalaiset tomaatit saavat surullisiksi.
VastaaPoistaTietäväinen piirtää ja kirjoittaa kauniisti ja tuntuvasti, sen olet mielestäni saanut hyvin tekstissäsi esiin.
(Tosin ehkä ihan vähän nyt nikottelen lausahduksellesi Minusta on hienoa että sarjakuvasta on pystynyt muuttumaan supersankareita tai hassuja pikkustrippejä tarjoilevista kirjoista joksikin tälläiseksi, hienoksi ja kantaaottavaksi. Mielestäni myös pienet strippisarjakuvat tai jopa ne supersankarisarjakuvat voivat tarjota lukijalle uusia näkökulmia ja ottaa kantaa yhteiskunnan epäkohtiin - eivät tietenkään kaikki, mutta jotkut. Toki joistain supersankarisarjiksista sen kritiikin löytäminen ei ole aina niin yksiselitteistä, mutta ei se liene kuitenkaan sarjiksen vika :)
Minäkin huomasin eilen kiinnittäväni enemmän huomiota tomaattieni alkuperämaahan, tosin meidän kaupassa oli vain espanjalaisia ja senegalilaisia tomppuja, epäilen vahvasti sitä, onko Senegalkaan sen parempi vaihtoehto. Ruoan ostaminen on vaikeaa, kun tieto lisää tuskaa...
PoistaYmmärrän hyvin miksi nikottelet tälle, olet ihan oikeassa. Olen ehkä itse mieltänyt sarjakuvat aiemmin vain sellaiseksi hauskaksi tai sitten supersankarirämistelyksi, kiitos veljeni Hämähäkkimiesten ja olen vasta viime aikoina löytänyt Delislet sun muut, jotka tekevätkin ihan erilaisia sarjakuvia. Ja muuten, minähän siis tykkäsin niistä Hämähäkkimiehistäkin, ainakin silloin kun tarina oli hyvä. Ajatukseni oli siis kai sanoa, että hienoa että joku on tehnyt jotain näin hienoa. :)
Joo, en missään nimessä siis halunnut teilata kommenttiasi ja näin sen selvästi ymmärsitkin eli hyvä. :)
PoistaNäkymättömät kädet kyllä on ihan omassa luokassaan. Miehen kanssa juteltiin tästä aiheesta ja se totesi että voisikohan Näkymättömät kädet olla ns. sarjakuvien Da Vinci - koodi eli tekee genren, tässä tapauksessa sarjakuvan, jollain tavalla helpommin lähestyttäväksi. Ehkä näin. Minusta on kyllä hienoa, jos tämän lukeminen sekä herättää ajatuksia että saisi ihmisiä kiinnostumaan myös sarjakuvasta. Mutta sit kyllä tarvitaan myös niitä hämähäkkimiehiä ja akuankkoja, koska ei ihan aina jaksa olla tiedostava. ;)
Linnea, olet oikeassa tuossa että Näkymättömät kädet saattaa tavoittaa ihan uusia sarjakuvan lukijoita. Minusta se olisi hieno juttu!
PoistaSamaa mieltä tästä kirjasta. Mietin jopa, pitäisikö suosituksen olla jos luet vain yhden kirjan tänä vuonna, lue tämä! Vaikka kaikenlaista tuskaa se tosiaan lisää...
VastaaPoistaJenni, suosituksesi saattaa olla kohdillaan. Tuntuu vaan hurjalta sanoa noin jo tammikuussa!
VastaaPoista