 |
| Lähde: www.muruja.net |
Tämä olikin ensimmäinen tämän tyyppinen kirjani ja olinkin vähän epäilevällä kannalla sen suhteen kuinka löytäisin aikaa lukea tietokoneen ääressä - e-kirjan lukulaitetta minulla ei ole (vaikka olenkin käynyt niitä hipelöimässä) ja suurimman osan lukuajastani taidan istua bussissa... "Onneksi" flunssavirus iski ja yht'äkkiä minulla olikin reilusti ylimääräistä aikaa nököttää läppärini ääressä. Lukukokemus itsessään oli yllättävänkin miellyttävä ja helppo, osittain johtuen ehkä nopealukuisesta ja selkeästä tekstistäkin.
Tarina kertoo pyörätuoliin joutuneen Marian tarinan. Jotakin tapahtuu tytön ollessa 11-vuotiaana mökillä ja rankan sairaskohtauksen jälkeen jalat eivät enää toimikaan kunnolla, diagnoosi jää kuitenkin mysteeriksi. Maria jatkaa elämäänsä pyörätuolissa, samana mutta kuitenkin muuttuneena ihmisenä. Hän aikuistuu, muuttaa omaan kotiinsa, seurustelee, kohtaa elämän ylä- ja alamäkiä.
Kirjassa käydään läpi vuoroin Marian aikuisempaa arkea, nykypäivää, ja vuoroin palataan menneseen, Marian historian merkittäviin hetkiin. Aika kirjassa kuluu ehkä hiukan turhankin nopeasti, Marian ensimmäiset vuodet sairastumisen jälkeen ohitetaan muutamalla luvulla vaikka nämä olisivat mielestäni olleet todella mielenkiintoista aikaa. Muutenkin hetket Marian elämässä kiitävät ohi kovin pian ja siksi tuntuu etten tavoita kunnolla sitä tunneskaalaa, jota Marian täytyy noina hetkinä käydä läpi.
Minulle Maria on pippurinen selviytyjä, jonka elämä on kovettanut ja joka piiloutuu ironiansa taakse. Kuoren alta löytyy haavoittuvainen tyttö, joka kuitenkin uskaltaa kokemistaan kolhuista huolimatta yrittää aina vain uudelleen. Voiko pyörätuoliprinsessalla olla onnellista loppua?
Eräs asia, joka kiinnitti tässä kirjassa huomioni, on Marian lähipiirin ihmisten suuri ongelmaisuus. Tuntuu että tässä porukassa jokaisella on jokin sairaus - henkinen tai fyysinen ja se tuntuu hiukan masentavalta. Ihmettelinkin sitä, miksei Marian maailmaan ole mahtunut yhtään onnellista ihmistä, jonka asiat olisivat kunnossa. En tiedä onko kyseessä tyylikeino kirjailijan puolelta - yritys osoittaa meillä jokaisella on omat vammamme vai kenties yritys saada monia mielenkiintoisia tapauksia samaan teokseen? Ehkä vähän molempia?
Kirjailija Maija Haavisto on ammatiltaan mm. lääketiedekirjoittaja ja kirjasta huomaakin hyvin hänen lääketieteellisen tietämyksensä. Hän kuvaa uskomattoman realistisesti potilaana olemisen tuskaa ja pelkoja sekä vammaisuuden vaikeuksia, pyörätuolissa liikkumisen vaikeuksista, noloudesta, hoitoihin sitoutumisesta... Terveydenhuollon tila, kuten tunteettomia diagnooseja syytävät lääkärit, alkaa myös ahdistaa ja harmistuttaa. Kunpa päättäjät vain muistaisivat ettei terveydenhuolto ole se paras paikka mistä säästää...
"Äitiä ahdistaa se, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Mummin mielestä se oli hieno juttu. Se oli vähän niinkuin valomerkki, joka puhaltaa bileet poikki. Ja kaikkihan tietävät, että parhaissa bileissä valomerkki tulee aina liian aikaisin, kun meno on parhaimillaan."Muruja, 2011
Sivuja: 232
Kirjasta lisää: Kirjailijan blogi, Insinöörin kirjahylly, Susan kirjasto, Kujerruksia, Kaiken voi lukea, Luettua, Kirjava kukko, Vinttikamarissa, Booking it some more
Kiitos arvostelusta! Minulle jäi nyt hieman auki se, miten paljon kirjasta tykkäsit, vaikka selvästi kerroitkin mielestäsi tärkeimmät huonot ja hyvät puolet. Muut eivät ole tainneet sanoa tuosta kirjan liian nopeasta etenemisestä, mutta pidän toki tämän kritiikin mielessä, tunnistan kyllä tällaisen ominaisuuden kirjoitustyylissäni. Siihen toiseen sinua häirinneeseen(?) asiaan vastasin kommentissani pigeonnairelle pari päivää sitten: http://pigeonnaire.blogspot.com/2012/01/maija-haavisto-marian-ilmestyskirja.html.
VastaaPoistaHassu tekstilainauksen valinta mielestäni. :-> Se ei hirveästi kuvaa koko kirjaa, mielestäni. Mutta ehkä valitsit sen juuri siksi?
Maija, totta puhuen en osaa ihan sanoa tässä vaiheessa kuinka paljon kirjasta pidin. Tämä oli minulle vähän sellainen kirja, että lopullista mielipidettä, ns. arvosanaa, oli vaikea antaa, koska tässä on paljon hyvää mutta myös niitä häiritseviä juttuja.
VastaaPoistaNiin, siitä synkkyydestä. Arvelin että ajatuksenasi oli jotakin tämän tyyppistä, se kyllä toimii minusta kirjan kokonaisuuden kanssa. Minun lukukokemustani leimaa ehkä se että lähipiirissäni on yksi kroonisesti sairas henkilö, joka puolestaan ei halua olla tekemisissä muiden sairaiden kanssa. Aika paljon olenkin peilannut kirjaa häneen ja kokemukseeni hänen sairaudestaan, tämä on yksi syy miksi minun on vaikea antaa kirjalle arvosanaa.
Olet kyllä tavoittanut minusta hyvin juuri sairaan ihmisen ajatuksia, tämä tuntuu minusta aidolta.
Tekstilainaukseksi valitsen yleensä ajatuksen joka syystä tai toisesta puhuttelee minua paljon. Marian mummo oli yksi lempihenkilöitäni kirjassa ja minusta siinä tulee ilmi mummon ja myös Marian kiva ja kipakka ironisuus, josta tykkäsin paljon. :)
Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. Kirjan kansi on erityisen kiehtova.
VastaaPoistaElegia, tämä tarjoaa aika koskettavan kurkistuksen pyörätuoliin joutuvan nuoren elämään. Kansi on tosiaan kaunis, pidän sen väreistä ja pehmeydestä.
VastaaPoistaNoihin lainauksiin liittyen yleisesti, pakko kommentoida, että minäkin laitan usein lainauksia kirjasta juuri samalla periaattella, että kyseinen pätkä on puhutellut erityisesti minua tai se liittyy johonkin tiettyyn asiaan/tilanteeseen, josta kerron, kirjassa.
VastaaPoistaKiva lukea nyt sinunkin tekstisi Norkku!
VastaaPoistaMinuakin tosiaan "häiritsi" tuo ongelmaisuus, siis että ei ollut oikeastaan yhtään ns. perusonnellista ihmistä siellä vaikka kaikilla olikin omat tapansa selviytyä.
Minusta valitsit kiinnostavan lainauksen, muistan tuon kohdan edelleen.
Susa, toisaalta hyvä että asia tuli ilmi, jokainenhan voi tietysti mieltää tekstinäytteet omalla tavallaan. Minulle ne tosiaan ovat ajatuksia, jotka ovat jollain lailla "osuneet". Tässäkin on varmaan eri käytäntöjä eri ihmisillä.
VastaaPoistaLinnea, onneksi sinä olet sentään lainauksesta, rupesin jo miettimään oliko valinta ihan tyhmä... Mutta mummo oli minusta sen verran mukavan ja räväkän oloinen että halusin häntä muistaa.
Jokainen hakee lainaukset tyylilleen, eli poinzit himaan Norkku.
VastaaPoistaSori sähläsin kommenttini liian aikaisin, eli lainaus on osuva, sillä bileet, ja juhlat ovat kahteenkin otteeseen merkittävässä osassa, ja vievät sivuja paljon.
VastaaPoistaKiitos, Anonyymi :)
VastaaPoistaTattis!
VastaaPoistaLainaus on osuva jo kirjan nimenkin huomioiden.