Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus / Tarquin Hall

Olin saanut nauruun kuolleen miehen tapauksen hyppysiini jo syksyllä, mutta sitten kävi nolosti, unohdin kirjan yöpöydälleni ja ajan oloon sen päälle vain kasautui lisää luettavaa. Joulusiivouksen yhteydessä koinkin melkoisen ahaa-elämyksen muistaessani että tällainenkin kirja omistuksestani löytyy. Cosy mystery -genreen sijoittuva rento dekkari sopikin mainiosti joulun jälkeiseen pönötykseen, kukapa sitä konvehtien syönnin jälkeen jaksaisikaan kauheasti jännittää murhaajien metsästyksessä?!

Intian taitavin etsivä, Vish Puri, saa purtavakseen melkoisen pähkinän kun jättikokoinen jumalatar Kali ilmestyy puistossa kokoontuvalle naurukerholle ja surmaa ryhmän jäsenen, tohtori Jhan. Tohtori Jha on tunnettu gurunpaljastaja joten epäiltyjä luonnollisestikin riittää. Samanaikaisesti myös Purin äiti ja vaimo ajautuvat tutkimaan omaa juttuaan kun naistenkerhon arvontakassa ryöstetään.

Vish Purin äiti nousi tässäkin kirjassa suosikikseni, kuinka voisinkaan vastustaa tätä nokkelaa naista, jossa on potentiaalia vaikka Intian omaksi neiti Marpleksi. Taitavan ammattietsivän ja uteliaan eläkeläisrouvan välit pistivät suun hymyyn ja toivat Purin hahmoon mukavasti lempeätä komiikkaa. Mahtaisikohan Hall haluta kirjoittaa pienen spin off-tarinan Purin elämän naisten etsivätouhuista?

Tarquin Hallin Vish Puri -kirjoissa tuntuu olevan jotain samanlaista kuin rakastamassani Mma Ramotswe-sarjassa: vieraan maan eksotiikkaa, hienoista huumoria, rikoksia, huikeita sivuhahmoja ja tietynlaista pehmeyttä. Kokonaisuus on hyvä ja Intiassa lienee paljon aihepiirejä, joista ammentaa ideoita. Luin kirjan mielelläni, uteliaisuudella ja vähän hymyhuulinkin, mutta ihan täysosuma ei Nauruun kuolleen miehen tapaus ollut. Se oli mukava ja rento dekkari, helppoa ja nopeaa luettavaa ilman suurempia puutteita mutta se jokin, joka saa minut suorastaan ahmimaan kirjaa, puuttui.

Katsellessaan lukemattomia hiestä kiiltäviä ja liukkaita kasvoja, joiden silmät räpyttelivät saasteen keskellä ja huulet olivat janosta rutikuivat, Puri jäi miettimään miten stoalaisesti Dilli-wallahit (kuten delhiläisiä kutsuttiin) elivät elämäänsä ilmeisen tottuneina pääkaupungin ankariin ja pääasiassa huononeviin oloihin. Jokin hänessä ihaili heidän sitkeyttään, heidän yllättävän hyvää tuultaan niin armottomassa ympäristössä, mutta hän myös suri ihmisen kykyä sopeutua kaikkiin oloihin ja mieltää ne normaaleiksi.
"Henkiinjäämisvaihto on sekä siunaus että kirous", hän kiteytti.

Gummerus, 2013
Sivuja: 332
Alkuteos The Case of the Man Who Died Laughing
Suomentanut Tero Valkonen