Pimeimmät tunnit / Mika Kähkönen

Pimeimmät tunnit nappasin luettavakseni Twitteristä saadun vinkin perusteella. Kirjan alkuasetelma vaikutti kiinnostavalta: kovia aikoja kokenut Salla Helmeri alkaa saada outoja sähköposteja tuntemattomalta henkilöltä. Viesteille tallennettu ajankohta on erikoinen, sillä se sijoittuu juuri samaan ajanjaksoon jolloin Salla sai lapsen, erosi ja sairastastui vakavasti.

Pimeimmät tunnit oli mukava ja nopealukuinen teos, jonka teksti oli sujuvaa. Varsinkin sairaalamaailmaan sijoittuvat osuudet vaikuttivat ainakin maallikosta uskottavilta. Sen sijaan itse rikostarinassa oli muutamia vähän turhankin käteviä sattumia, Sallahan tuntuu selvittävän outojen viestien lähettäjän henkilöllisyyden taustoineen hyvinkin vaivattomasti lähinnä vanhojen iltapäivälehtien ja työpaikan teknisesti kätevän sivarin avulla.

Salla itsessään on toki mielenkiintoinen luomus: hermostunut, mietteidensä riivaama ja rasittava, toisaalta taas rohkea ja osaavakin. En oikein osannut samaistua Sallaan, luulen että olisin tarvinnut enemmänkin hänen taustansa ja kokemuksiensa avaamista päästäkseni hahmoon sisälle. Pimeimmissa tunneissa oli mielenkiintoisia ja ajankohtaisia elementtejä mutta lukemisen jälkeen minulle jäi tunne että se olisi kaivannut vielä vähän lisämaustetta.

"Hän pelkäsi mitä muuta hän oli pyyhkinyt mielestään. Ja kuten unissa, pelon saattoi voittaa vain kääntymällä sitä kohti."

Myllylahti, 2013
Sivuja: 232