Naisten paratiisi / Emile Zola

Olen kuluneen syksyn ajan seuraillut TV1:llä pyörivää Naisten paratiisia uteliaana ja ihastuneena, Paratiisi kun vaikuttaa sellaiselta ihmekaupalta jossa haluaisin itsekin joskus käydä. Huomatessani että sarja pohjautuu Emile Zolan kirjaan ja päätin tutustua siihen alkuperäiseen kirjaan.

Kirja ja tv-sarja eroavat reiluhkosti toisistaan. Zolan kirja sijoittuu 1800-luvun Pariisiin, jossa Naisten Paratiisia pyörittää nuori ja kunnianhimoinen Mouret. Denisen vanhempien kuoltua päättää nuori ja köyhä tyttö veljineen muuttaa käsityöläisenonsa luokse, sattumalta Paratiisin naapuriin. Tavaratalo kasvaa hurjaa vauhtia ja raivaa altaan pikkukauppiaita ja käsityöläisiä, mutta nuorelle tytölle se näyttäytyy jännittävänä - ja sittemmin myös yksinäisenä ja raskaana työpaikkana.

Zolan tekstiä oli miellyttävää lukea, hänen ja suomentaja Ossi Lehtiön sanojen kautta tavaratalon hyörinä silkki- ja pitsivuorineen herää hienosti eloon. Kirjan paras anti olikin minusta itse tavaratalo kaikkine pienine tarinoineen ja luulenpa Zolan Mouretin olleen jokinlainen IKEAn perustaja Ingvar Kampradin esi-isä sillä siinä määrin samanlainen nokkelia markkinointijuonia mies kirjassa punoo. Muutenkin Zola osoittaa kirjassa tarkkanäköisyytensä, moni asia, kuten pikkukauppojen ahdinko suurten ketjujen puristuksessa on vielä tänäkin päivänä totta.

Sen sijaan en juurikaan lämmennyt Denisen ja Mouretin rakkaustarinalle lainkaan vaikka se televisiossa onkin ihastuttanut. Minun makuuni kirjan Denise oli liiankin reppana, "tyttörukka" enkä kokenut uskottavaksi hänen kasvutarinaansa takkutukkaisesta tytöstä osaston johtajattareksi. Myös romanssi tuntuu tapahtuvan melkein kuin vahingossa, melkeinpä muutaman katseen voimalla. (Tiedän, saatan olla ehkä turhankin moderni kyynikko tälle kirjalle.) Hieman myös rypistelin otsaani Zolan asenteelle naisista, he kun tuntuivat melkein järjestään olevan joko ahneita himoshoppaajia, elämän kurimuksessa kärsiviä reppanoita tai kostonhaluisia hirviöitä. Pitänee ehkä lukea lisää Zolaa ja katsoa josko kirjoista löytyisi joku fiksukin nainen!

"Keskellä osastoa oli kesäsilkkien näyttely tarjoamassa katselijoille kesäaamun kauneimpia valonvilkahduksia. Silkit olivat taivaankannen läpikuultavan punaisia, huutavan keltaisia, heijastavan sinisiä ja kaikkia muita mahdollisia sateenkaaren värisävyjä. Siinä oli pilvenhienoja silkkejä kevyempinä kuin pesästä lentävät untuvat ja hienompia kosketella kuin kiinalaisen neitsyen iho."

Karisto, 2011
Sivuja: 518
Alkuteos: Au bonheur des dames
Suomennos ja esipuhe Ossi Lehtiö