+(480x640).jpg)
Luin muutama kuukausi takaperin Jørgen Brekken Odd Singsaker -jännityssarjan aloittavan teoksen, Armon piirin ja ilahduin löytäessäni uuden seuraamisen arvoisen jännityskirjailijan. Armon piiri yhdisteli mukavasti jännitystä ja historiaa - ja kaikki kirjojen parissa tapahtuvahan on toki mannaa lukutoukalle! Unettomalla olikin siis melkoisesti odotuksia lunastettavanaan...Unettomassa liikutaan Armon piirin tapaan kahdella aikatasolla, menneisyydessä, vuoden 1767 Norjassa tutkitaan pelimannin ja lauluntekijän surmaa ja nykyajassa taas komisari Odd Singsaker saa selvitettäväkseen oudon surmatapauksen. Nuori nainen on löydetty keskeltä lumisateista soittorasia rinnallaan. Soittorasia soittaa kaunista ja surumielistä säveltä, jota asiantuntijatkaan eivät tunnista. Sitten katoaa toinen tyttö..
Unettoman alkuasetelma oli mielestäni melko kiinnostava ja näyttävä kansi tuntui virittävän jo lukijansa oikeaan mielentilaan. (Olen pahoillani, en löytänyt kannen suunnittelijan tietoja, sillä kirjaston viivakooditarrapeitti juuri tuon rivin alleen eikä Johnny Knigan sivuiltakaan löytynyt lisätietoa.) Kirjassa olikin paljon ihan hyvää, mutta olen ilmeisesti viime aikoina lukenut liiaksi hyviä dekkareita, sillä en oikein jaksanut olla vaikuttunut Unettomasta. Kirja tuntui toistavan liiaksi Armon piirissä hyväksi todettua kaavaa enkä oikein kyennyt löytämään kyllin vahvaa linkkiä aikatasojen väliltä. Ennemminkin koin pelimannin murhan selvittelyn turhana elementtinä, joka katkoi nykyajan murhan selvittelyn rytmiä. Uneton sopiikin kuitenkin varmasti kesädekkariksi talvisista olosuhteistaan huolimatta.
"Hän ei osannut sanoa milloin jokin hänessä teki kapinan, milloin uniin kuuluvat raa'at tunteet alkoivat tunkeutua loputtomaan valvetilaan. Se oli tapahtunut hiipien, hitaasti, kuin pahimmissa painajaisissa. Nyt öitä tuskin jaksoi kestää, lämmintä peittoa joka yritti tukahduttaa hänet, tuntikausien makaamisen jäykistämiä niveliä, huoneen painotonta pimeyttä joka oli täynnä ilkkuvia varjoja, harmaita häivähdyksiä jotka häiritsivät nukkumista yhtä pahasti kuin auringonvalo.Johnny Kniga, 2013
Sivuja: 286
Alkuteos:Drømmeløs
Suomentanut Päivi Kivelä
Kirjasta lisää: Leena Lumi
Tämä oli hyvä samoin Armon piiri :)
VastaaPoistaBrekkellä on tosiaan mukava tyyli yhdistellä historiaa ja rikoksia. Sekä muutama mehevä henkilöhahmokin. :)
PoistaMinä tykkäsin tästä, mutta voi olla, että jos kolmannessakin kirjassa jatketaan samaa aikatasoissa hyppelyä, niin se varmaan jo alkaa toistaa itseään.
VastaaPoistaKannen tekijä on muuten Mika Tuominen.
Reeta, kiitos kannen tekijän nimestä. Nyt menee kunnia sille kelle se kuuluu.
PoistaToivoisin myös että kolmas kirja olisi jo vähän erilainen, nythän rakenne oli hyvinkin samanlainen kuin Armon piirissä.
Tosi on, että kirjan kansi on jo tunnelmaan vievä.
VastaaPoistaTämä oli ensimmäinen Brekkeni ja luen varmaan toisenkin, sillä Armon piiri jää minulta suosiolla väliin, sillä olen kuullut tämän olevan parempi;) Pidin siis tästä kovasti ja odotan, että kirjailija vain parantaa tahtiaan.
Minusta Armon piiri ja Uneton olivat kirjoina aika samantasoisia. Armon piirille tosin annan plussaa siitä, että pyöritään kirjojen maailmassa.
PoistaNorjassa ilmestynyt Menneskets natur (Ihmisen luonto) on aika tavalla erilainen niin rakenteeltaan kuin muutenkin. Paitsi että henkilöt ovat samoja ja vanhaa kirjallisuutta on mukana.
VastaaPoistaHyvä vinkki, tuo kiiinnostaisi kyllä lukea. Ja vanha kirjallisuushan on toki aina plussaa!
Poista