Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta / Mikko Porvali

Rautasormus taitaa kuulua niihin kirjoihin, jotka olen poiminut mukaani hetken mielijohteesta. Juuri tuolla hetkellä kirjastossa ajattelin että saattaisin olla rakkaustarinoiden lukutuulella. Ihan sellaista sokerista hömppää jota ehkä lähdin hakemaan en tästä kirjasta löytänyt, mutta sen sijaan sain kokemuksen joka teki mietteliääksi vielä päiviä lukemisen jälkeenkin.

Rautasormuksen kansi teksteineen johtaa lukijaa jonkin verran harhaan, sillä tämä kirja ei kerro vain rakkaudesta vaan myös muista sota-ajan kohtaloista joihin liittyy esimerkiksi kiitollisuutta tai uskollisuutta. Se ei toki vähennä tarinoiden tehoa tai arvoa. Kyseessä on oikeastaan kokoelma erilaisia ihmiskohtaloita, joista toiset olivat onnellisempia kuin toiset. Mukaan on mahtunut paljon tavallisten suomalaisten elämää mutta myös muutamia kuuluisampiakin kohtaloita, kuten nuoren filmitähden, Sirkka Sarin, tai Ilja Repinin pojan Jurin, tarinat.

Porvali kertoo tarinansa asiallisesti ja kiihkottomasti kuin antaen lukijan itsensä kuvitella tunnekuohut, ilot, surut ja pelot. Ratkaisu on toimiva ja tuntuu kunnioittavan myös luettuja kohtaloita, joita ei näin alenneta halpahintaiseksi viihteeksi. Lukukokemus ei ollut suuren maailman tyyliin tajuntaa räjäyttävä vaan vähäeleinen kertomus kohtaamisista ja ihmisistä, jotka ehkä jättivät toiseen jäljen. Minulle ehkä koskettavimpia tarinoita olivat kertomus nuoren tien poskeen jätetystä vainajasta sekä tarina kahden sotilaan välisestä kiitollisuudenvelasta.

Jokaisen kappaleen lopettaa Porvalin oma kertomus siitä, kuinka nämä tarinat ovat tulleet hänen tietoonsa, mukana on mm. sukulaisia ja tuttavia. Pidin kovasti tästä ratkaisuista, se tuntui tarjoavan linkin menneen ja tulevan välille ja teki tarinat osaksi oikeaa arjen elämää. Näitä saman henkisiä kertomuksia voisi kuulla omien isovanhempien ikäisiltä ihmisiltä ja jäinkin jälleen kerran kaikkia niitä tarinoita joita jokainen meistä kantaa mukanaan...

"Tämän kuultuaan Arvo kaivoi esiin varusmiesaikaiset ja löysi joukkuekuvan, jossa vielä lapsenkasvoinen Myyryläinen istui. Hän suurennutti kuvan kotinsa seinälle. Kun vanha mies kulki kuvan ohitse, Myyryläinen muistutti jokaisesta päivästä: niistä kaikista, jotka olisivat jääneet elämättä ilman tämän kiitollisuutta ja rohkeutta."

Atena, 2013
Sivuja: 236