Siipirikko / Kristiina Vuori

Sain kesäkuun puolivälissä ilokseni kutsun Tammen kustantamon Marmeladia ja Proosaa -tilaisuuteen, jossa Kristiina Vuori kertoi kirjastaan Siipirikko. Vuosi takaperin olin kuuntelemassa kun Vuori puhui esikoisteoksestaan Näkijän tytär, kirja joka sittemmin nousi vuoden myydyimmäksi esikoisteokseksi. Hieno saavutus, onnittelut kirjailijalle! Nyt Vuori jatkaa keskiaikaiseen Suomeen sijoittuvien tarinoidensa sarjaa Siipirikolla, joka vie lukijansa 1300-luvulle, Karjalaan ja Turun seudulle sekä haukan kasvatuksen maailmaan.

Kirjan päähenkilö on Selja, joka tyttösenä ryöstetään kodistaan orjaksi Karjalaan. Seljan isäntä, Mielo, on lintujen kasvattaja ja linnut - niin haukat kuin kotkatkin - tuntuvatkin kietouvan yhteen tytin kohtalon kanssa, siitä huolen pitävät niin Mielon ryöstämä kotkasormus kuin ritari nimeltä Aijo Knuutinpoika Haukka. Neidon polku ei ole helppo ja Selja joutuukin tekemään rankkoja ratkaisuja selvityäkseen - sekä kantamaan tekojensa taakan.

Siipirikko osoittautui mainioksi kesäillan kaveriksi, sillä tarina soljui mukavan sujuvasti eteenpäin eikä tylsiä hetkiä ehtinyt Seljan matkassa tulla. Univelkaa sen sijaan ehdin kyllä hankkia kun Seljan tarina piti yön tunteina saada ihan väkisin loppuun... Pidin kovasti kirjan kielestä jossa tavallisen tekstin seassa vilisivät vanhaa tunnelmaa tuovat tytit, armigerukset ja norjasormiset neidot.

Olin ilahtunut siitä että kirjan päähenkilö, Selja, oli henkilöhahmona ilahduttavan toisenlainen kuin Näkijän tyttären Eila, tuo kipakka tulitukka. Seljakin on toki vahva nainen, mutta sellaisella tavalla kuin kertaalleen haavoittunut on. Plussaa annan myös siitä, ettei Selja ole niin ärsyttävän täydellinen kuin moni muu kirjallinen kollegansa vaan tekee myös moraalisesti kyseenalaisia päätöksiä - ja myös katuu niitä. Kiintoisa hahmo on myös Aijo-ritari, joka ilokseni sai mukavasti tilaa tarinassa. Vähän haluan kuitenkin mutista kirjan lopusta, jossa tapahtumat etenivät aika vauhdikkaasti verrattuna kirjan alkupään tahtiin luoden kiirehtimisen tuntua.

Kristiina Vuori kirjoittaa parhaillaan kolmatta kirjaansa, jonka päähenkilönä on leskirouva Disa Hannuntytär. Kirjan teemoina ovat mm. äidinrakkaus ja mukana vihjataan olevan yhden todellisenkin historian henkilön. Odotan mielenkiinnolla!

"Ritari on ilmiselvästi ihastunut siihen orjaan! Eihän sitä voi olla huomaamatta. Aina kun lausui tytin nimen, ääni pehmeni. Mieshän on lemmenkipeä kuin vasta koskemattomuudestaan päässyt pikkusoini."

Tammi, 2013
Sivuja: 464
Saatu arvostelukappaleena