Enkelintekijä / Camilla Läckberg

Camilla Läckbergin tuoreen kirjan ilmestyminen on ollut jo useamman vuoden ajan kesäni dekkaripiristys. Parin vuoden takainen Merenneito on vieläkin muistissani koska pyykkien laittaminen jäi kesken kun kirja piti lukea loppuun ja sama ilmiö toistui tänäkin vuonna kun sateinen juhannuspäivä vaihtui hurahti rattoisasti Patrickin ja Erican seurassa.

Kirja palaa jälleen Fjällbackan kylään, joka muuten vaikuttaa oudon viehättävältä paikalta ottaen huomioon kaikki paikkakunnalla tapahtuvat karmaisevat rikokset. Pääsiäisenä 1974 Valön saarelle saapuessaan poliisi kohtaa oudon näyn, pääsiäisateria on katettu, mutta lukuunottamatta yksivuotiasta Ebbaa, ei perheestä näy jälkeäkään. Tapaus jää mysteeriksi, mutta herää uudelleen eloon vuosikymmenien jälkeen kun aikuinen, lapsen hiljattain menettänyt Ebba palaa kotiseudulleen ja alkaa remontoida biologisten vanhempiensa taloa.

Enkelintekijä tempaisi tehokkaasti mukaansa, tarina tuli lopulta jopa uniinikin. Kirjan tämän kertainen tapaus on kiehtova ja samanaikaisesti karmiva ja surullinenkin. Enkelintekijässä on vahvasti mukana myös eräs onneton sukutarina, joka jäi kutittelemaan mielikuvitustani. Seuraava sukupolvi tuntuu todella niittävän sitä, mitä edellinen kylvi.

Kirjassa tapahtuu paljon ja monella rintamalla, mutta Läckberg pitää mielestäni hienosti ohjat käsissään. Hänen henkilönsä ovat aidonoloisia ja heidän kanssaan saa välillä vähän naurahtaa tai liikuttuakin vaikka meno muuten onkin kovaa. Kirjan pääparina ovat tuttuun tapaan poliisissa työskentelevä Patrick ja tämän usein rikostutkintaan sekaantuva vaimo, Erica, jossa kyllä siipalla onkin pitelemistä.

Muistan kritisoineeni Läckbergin edellistä kirjaa liiallisesta rönsyilystä ja olin iloinen huomatessani että Enkelintekijä oli tiiviimpi ja toimivampi paketti, joka on suorastaan mainio kesäiltojen seuralainen. Lisäksi haluan vielä kehua kirjan kaunista kantta, joka sopi täydellisesti juhannukseen. Kannen kuva on Jeppe Wikströmin, suunnittelu Eevaliina Rusasen.

"He olivat päättäneet käsitellä surunsa keskittymällä remontointiin. Kumpikaan heistä ei ollut vakuuttunut suunnitelman erinomaisuudesta, mutta muutakaan heillä ei ollut. Vaihtoehtona oli lakata yrittämästä ja hiipua hiljaa pois."

Gummerus, 2013
Sivuja: 487
Alkuteos: Änglamakerskan
Suomentanut Outi Menna.
Saatu arvostelukappaleena.