Peli / Anders de la Motte

Nörttinä olin innoissani Anders de la Motten Pelistä, ajatus jonkinlaisesta kieron nokkelasta pelistä, jossa hyödynnetään ovelasti nykyteknogiaa kiehtoi minua kovasti. Ja varsin mukavasti de la Motte onnistuukin, sillä kirja koukutti ja kutitteli mielikuvitusta mukavasti, olkoonkin että paljon jää vielä kertomatta - kyseessä on ilmeisesti trilogian ensimmäinen osa...

Pelin pääosassa on ruotsalainen luuseri, HP, Henke Pettersson. HP:llä on tilillään pieniä kupruja eikä miehen moraalikaan ole siitä korkeimmasta päästä. Eräänä päivänä junassa HP löytää kännykän, hienon ja uuden mallin, joka hän, luonnollisti, laittaa taskuunsa. Sitten puhelimeen alkaa tulla viestejä, jotka on osoitettu hänelle. HP kutsutaan mukaan Peliin, jossa suoritetaan erilaisia tehtäviä. Tehtävän onnistuneesta suorituksesta pelaaja palkitaan pisteillä ja rahalla sekä maineella. Suosituilla pelaajilla kun on jopa fanejakin. Mutta on muistettava sääntö numero 1 - Pelistä ei saa puhua kenellekään ulkopuoliselle.

Näistä lähtökohdista starttaa varsin mielenkiintoinen kirja, jo pelkkä Pelin idea sai allekirjoittaneen ideoimaan jos jokinmoisia kuvioita taustalle ja sehän on hyvän kirjan merkki! Nähtäväksi jää kuinka läheltä minun teoriani kirjaa liippaavat sillä harmikseni Pelissä jätetään vielä paljon kertomatta. Vaikka tämä ratkaisu sinänsä vähän ärsyttikin, ymmärrän kirjailijan halun pitää mielenkiintoa yllä. Nyt taitaa olla ihan pakko lukea ne kaksi seuraavaakin kirjaa!

Peli oli kirjana toimiva, tehokas ja ehdottoman koukuttava. Tehosta kertonee jotakin jo se, että "vain muutaman sivun" lukemiseni oli jossain vaiheessa yötä siirtynyt tilaan "vielä yksi sivu". Kokonaisuudessaan kirja taisi hujahtaa yhdessä päivässä, joka aikana toki käytiin myös töissä.

Tarinan kiinnostavin tapaus oli sittenkin HP, joka kirjan alussa vaikutti minusta lähinnä ärsyttävältä pikkukelmiltä, mutta ikään kuin kasvoi kirjan sivujen myötä ja sai uusia ulottuvuuksia, tavallaan myös Peli kasvattaa ja muuttaa HP:tä. Kirjan tekstissä vilisee puhekieltä ja englanninkielisiä ilmauksia, jotka eivät varmasti kaikkia lukijoita miellytä. Minusta ne kuitenkin puolustavat ainakin tässä kirjassa paikkaansa, sillä juuri tuo kieli tuntuu tekevän HP:stä niin aidon oloisen.

"Suurin houkutus ei kuitenkaan enää piillyt siinä, että sai nähdä itsensä eri kulmista tekemässä siistejä juttuja. Vaikka sekin viehätti häntä yhä, niin ensimmäinen voimakas nautinto, jonka hän oli kokenut eläessään varkauden uudelleen, oli ehtinyt vähän laimeta. Ei hän sitä toki kieltänyt, että homman näkeminen uusintana nosti edelleen sykettä, mutta se tunne ei ollut enää ykkösenä hänen listallaan.
Ei, vaan paljon enemmän häntä kutkutti nyt tieto siitä, että jossakin oli muita ihmisiä, jotka pystyivät näkemään mitä hän teki, katsoivat hänen videoitaan ja antoivat arvosanoja hänen saavutuksilleen."

Otava, 2013
Sivuja: 397
Alkuteos: [Geim]
Suomentanut Maija Kauhanen