Kirja vie lukijansa Tanskaan, Tanskan kansanmurhien tiedotuskeskuksen toimistolle. Laitos on pieni ja äkkiseltään voisi kuvitella että viidestä henkilöstä muodostuva henkilökunta olisi yhteenhitsautunut ja innostunut porukka. Työpaikalta kuitenkin löytyykin jännitteitä, jotka alkavat paljastua kun henkilökunnan jäsenet, Malene ja Iben saavat nimettömät uhkauskirjeet. Heidän epäilyksensä kohdistuvat jugoslavialaisen sotarikollisen jälkeen kuitenkin Anna-Liseen, joka toimii tiedotuskeskuksen arkistonhoitajana.
Jungersenin kirja osoittautui sellaiseksi, joka osoitti tehonsa vähä vähältä. Mitä pidemmälle lukeminen edistyi, sitä enemmän kirjailijan ratkaisut alkoivat avautua lukijalle ja syntyi loistavia ahaa-elämyksiä. Kirja on oikeastaan mielestäni kuvaus työpaikkakiusaamisesta ja siitä, kuinka suhteet ihmisten välillä pääsevät tulehtumaan. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin eri kertojien voimin, useimmiten kuitenkin niin että äänessä on joko Malene tai Iben, välillä kuitenkin Jungersen päästää myös Anna-Lisen ääneen näyttäen sitäkin kautta todellisuuden toisen puolen. Kirjan kiusaaminen oli hyvin uskottavaa, hymyihin verhottuja pieniä piikkejä, porukasta pois sulkemista, kuiskuttelua, näennäisen viatonta toimintaa joka kuitenkin loukkasi uhria. Jungersen käyttää kirjan henkilöitä hienosti kuvatessaan sitä kuinka kiusaamisen uhri miltei demonisoidaan jotta kiusaamiselle saataisiin oikeus.
Kirjassa viitataan usein kansanmurhiin päähenkilöiden työtehtävien kautta, mikä toimii mielenkiintoisena ja ajatuksia herättelevänä vertauskuvana kiusaamiselle. Radikaali mutta hyvä veto kirjailijalta! Kiinnostavana pidin myös sitä, että Jungersen on valinnut kirjansa päähenkilöiksi joukon naisia, jotka kai normaalisti voisi ammattinsa puolesta mieltää kilteiksi hissukoiksi - mukaan mahtuu niin sihteeriä, kirjastonhoitajaa kuin historioitsijaakin - aivan kuin näyttääkseen että meissä kaikissa on potentiaalia sekä hyvään että pahaankin.
Pidin muuten kirjan kannesta kovasti, harvinaisen ja arkisen yhdistelmä tuntui pysäyttävältä ja mielikuvitusta kutittavalta. Mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä enemmän kansi merkityksineen minua puhutteli. Kannen suunnittelijasta en valitettavasti löytänyt tietoa, se luultavasti piileskelee kirjaston viivakooditarran alla. Mutta kiinnostava kuva joka tapauksessa!
"Pahuudeksi kutsuttu piirre ei herää pelkästään silloin, kun taistellaan ruoasta ja rakkaudestaa. Meillä se on monimutkaisempaa. Meissä on painonappeja, jotka käynnistävät taistelun ja ehkä tappamisen, ja toisia painonappeja, jotka käynnistävät hyvyyden. Eikä meillä itsellä ole aavistustkaan, missä napit sijaitsevat, kuka niitä painelee, tai edes milloin mitäkin nappia on painettu."Otava, 2007
Sivuja: 675
Alkuteos: Undtagelsen
Suomentanut Sanna Manninen
Oi, mahtavaa, että tämä saa blogisavuja! Luin kirjan vuosia sitten ja vaikka se oli paikoin turhan paatoksellinen, tykkäsin kovasti.
VastaaPoistaKiva kuulla! Minusta tämä oli oikeastaan aika jännä tapaus, tarina lähti melkein tylsästi liikkeelle mutta ennenkuin arvasinkaan, olin koukussa.
PoistaKomppaan Annikaa. Luin tämän muutama vuosi sitten ja koska lähipiirissäni oli juuri menossa vähän samankaltaista kiusaamiskuohuntaa kuin kirjassa, tämä kolahti täysillä ja teki lähtemättömän muistijäljen.
VastaaPoistaKiusaamistapauksen seuraaminen kyllä varmasti tekee kirjasta vielä vaikuttavamman. Kiusaaminen on kyllä aihe josta onkin syytä puhua - ja myös kirjoittaa!
PoistaVaikuttaa mielenkiintoiselta alun ilmeisestä kankeudesta huolimatta. Näyttää olevan sivumäärältään melko paksu opus, joten ehkä siksi lähti hitaasti käyntiin?
VastaaPoistaTämän voisi ehkä lukaista, jos osuu edullisesti kouraan, pitänpä nimen ylös (en ollut ennen kuullut).
Minulle oli joskus jäänyt tuo kettu-kansi mieleen ja oikeastaan sen ansiosta tulin kirjaston palautushyllystä kirjan itselleni lainanneeksi. Onnistunut kansi siis!
PoistaPaksuus varmaan vaikutti kankeuteen, mutta onneksi kirja osoittautui oivalliseksi.
Kuulostaapa kiinnostavalta! Olenkin lukenut avian liian vähähn tanskalaisia kirjailijoita. Mitäs niitä edes on? Peter Høeg ja Karel Blixen. Muita?
VastaaPoistaHmm... Hyvä kysymys! Ensimmäiseksi tulee mieleen Hans Christian Andersen :D Jussi Adler-Olsen on ainakin kovasti pinnalla juuri nyt, en tosin ole vielä ehtinyt itse tutustua hänen tuotantoonsa.
VastaaPoista