.jpg)
En oikeastaan muista miksi valitsin Overdrive-kirjastosta luettavakseni Dara-Lynn Weissin The Heavyn, siellä dieetit ja lastenkasvatus eivät suoranaisesti kuulu suurimpiin kiinnostuksenkohteisiini. Emmin aloittaessani, mutta huomasin kuitenkin pian Weissin aiheen herättävän ajatuksia ja jopa pään sisäistä debattiakin.The Heavy on elämäkerrallinen teos, joka kertoo Weissin tyttären, 7-vuotiaan Bean, dieetistä. Tapahtumaketju käynnistyy kun äiti lääkärintarkistuksen yhteydessä saa kuulla tyttärensä olevan ylipainoinen. Koska Bea liikkui yhtä paljon kuin muutkin lapset eikä perheessä mässäilty roskaruoalla, oli syytä alkaa kiinnittää huomiota mm. annoskokoihin ja samalla opettaa Bealle terveellisempi ja kurinalaisempi suhtautuminen ruokaan.
Kuten sanottu, kirja herätti ajatuksia. Osan aikaa halusin pitää Weissiä naurettavana, ehkä julmanakin äitinä, joka riisti lapseltaan monta nautintoa ja opetti lapsensa stressaamaan ruoan rasvapitoisuudesta ja vaa'asta jo ensimmäisellä luokalla. Weiss nimittäin otti lapsensa dieetin todella vakavissaan ja valvoi sitä välillä kohtuuttomankin ankarasti. Pahalta tuntui myös ajatus siitä, että äiti kirjoittaisi lapsensa paino-ongelmasta kirjan, se tuntui aralla asialla rahastamiselta.
Mutta toisaalta, jotakin ajatustakin kirjassa on. Weissin omassa lapsuudessa noin neljä prosenttia amerikkalaisista 6-vuotiasta oli ylipainoisia, vuonna 2008 tuo luku on 20 prosenttia. Ero on suuri ja kertoo mm. ruokakulttuurin muutoksesta. Weiss oli huolisaan ylipainon mukanaan tuomista terveysriskeistä, lisäksi Beaa oli jo kiusattu koulussa massunsa takia. Tuntuu hurjalta laittaa ekaluokkalainen dieetille, mutta ymmärrän myös kirjoittajan ajatuksia.
Kirja sekä Bean laihdutuksesta kertova lehtiartikkeli ovat synnyttäneet Yhdysvalloissa melkoisen väittelyn ja ymmärrän hyvin miksi, aiheina vanhemmuus ja laihdutus ovat aiheina sellaisia, joista on varmasti monenlaisia mielipiteitä. Lukukokemukseni muistutti jossain määrin Tiikeriäidin taistelulaulua, ymmärsin jossain määrin äidin ratkaisuja mutta silti vierastin hänen ankaria ja erilaisia toimenpiteitään. Vaikken siis voikaan liputtaa tämän kirjan puolesta, se toimi yhdessä suhteessa erinomaisesti - se herätti ajattelemaan asiaa.
"How can a woman who steps on the scale religiously, diets regularly, amd won't consider wearing 99 percent of commercially available clothing because she thinks they make her look fat parent an overweight child? I wanted to help Bea get healthy while also passing on sound eating principles and body image positivity, neither of which I possessed myself."Ballantine Books, 2013
Sivuja: 256
Hurjan kuuloinen kirja. Ajatus oman lapsen dieetistä kirjoittamisesta tuntuu tosiaan hämmentävältä, mutta ehkä aihe on myö sellainen että fiktion kirjoittaminen siitä ei tuottaisi minkäänlaista huomiota (tai tuottaisi sitä huomattavasti vähemmän). Ekaluokkalaisen laittaminen dieetille tuntuu aika huimalta, vaikka terveellisten elämäntapojen opettaminen kuulostaakin hyvältä ja on oikeasti fiksua. Varmasti ajatuksia herättävä kirja.
VastaaPoistaLinnea, hurja kirja tosiaan, sillä Weiss menee oikeasti aika pitkälle halussaan saada tyttönsä laihtumaan. Olen edelleen kahden vaiheilla siitä, mitä kirjasta pidin, sillä oikeasti hetkittäin Weiss on raivostuttava mutta sitten toisaalta ymmärrän myös ne terveydelliset ja psykologisetkin haitat joita ylipaino ehkä hänen lapselleen aiheuttaa. Raivostuttava kirja, mutta ehkä on hyvä että joku kirjoitti sen ja herättelee siten ajatuksia.
PoistaMielenkiintoista. Täältä tulee toosasta paljon kaikenlaisia laihdutusohjelmia eikä laihduttajat todellakaan ole aina aikuisia. on olemassa jopa lasten "läskileirejä".
VastaaPoistaTietyssä mielessä lapsen huomattavaan ylipainoon puuttuminen on hyvä asia, mutta aina kun on kyse lapsista, pitäisi olla erityisen hienovarainen. Kovin ankaralla dieetilla ja kurilla voi saada melkoisesti psyykkistä vahinkoa aikaan.
Näyttää olevan melko lyhyt kirja, joten voisinpa katsastaa jos se löytyisi vaikka kirjastosta. Aihe ei ole minulle ominta, mutta toisaalta tosiaan kiinnostaa.
Elegia, jäin jossain vaiheessa miettimään sitä, että tuo tyttö ei varmaan koskaan voi syödä laskematta kaloreita mielessään ja se on tuntuu toisaalta kurjalta koska hyvästä ruoasta nauttiminen on myös yksi elämän iloista. Mutta sitten taas toisaalta - terveys.
VastaaPoistaKinkkinen juttu eikä tosiaan ihan meikäläisenkään ominta alaa, mutta oudosti se kuitenkin sai miettimään asioita ja jopa omaakin suhtautumistani ruokaan.