perjantai 25. tammikuuta 2013

Sinä päivänä / David Nicholls

Olen kuullut kehuja Sinä päivänä -kirjasta mutta olen itse ollut vähän empiväisellä päällä kirjan suhteen. Joskus kovan hehkutuksen ansioista, tulen nostaneeksi omat odotukseni kirjan suhteen niin korkealle että jollei kirja ole suorastaan tajunnanräjäyttävä, petyn. Epäreilua tietysti kirjaa kohtaan, mutta inhimillistä. Näin ehkä kävi myös Sinä päivänä.

Jälkikäteen ajatellen en myöskään ollut ehkä ihan oikeassa mielentilassa tätä kirjaa varten, luulen että se toimisi paremmin vaikkapa rentona lomalukemisena kuin väsyneenä ja stressaantuneena, jolloin kaikki vähän ärsyttää muutenkin. Yksi iso mutka lukukokemuksessani nimittäin oli se, että Dexter oli minusta suoraan sanottuna ärsyttävä ja itsekeskeinen. Ei ole kauhean hyvä lähtökohta onnistuneelle lukukokemukselle, jos inhoaa toista päähenkilöistä...

Kirja siis kertoo Emman ja Dexterin tarinan ja kattaa kaksi vuosikymmentä, valmistumisesta ensimmäisiin työpaikkoihin, avioliittoon, lapsiin, eroon, iloihin ja suruihin, menestyksiin ja menetyksiin. Suurimman osan ajasta Emma ja Dexter ovat toisilleen läsnä, ystävinä ja tukijoina, ehkä tavoittamattomina rakkauksinakin. Kirja kuvaakin paitsi ihmissuhdetta, myös kasvamista ja aikuistumista ja ainakin itse samaistuin Emman mietteisiin oman kodin hankkimisesta ja perheestä.

Kirja oli kerronnaltaan miellyttävä ja sujuva lukukokemus, joskin varsinainen juoni oli aika ennalta-arvattava. Koska tunnen olevani ikävä ihminen soimatessani kirjaa, joka oli ihan kiva, vain siksi että minulla on ehkä huono päivä, haluan muistuttaa että arvostelun negatiivisuus varmasti johtuu kirjoittajan luonneviasta. It's not you, it's me.
"Viikonloppuisin, ja iltaisin jos tarmoa riitti, Emma kirjoitti. Hän oli aloittanut kaksi romaania (toinen sijoittui gulagiin, toinen suurtuhojen jälkeiseen tulevaisuuteen), itse kuvittamansa lasten satukirjan lyhytkaulaisesta kirahvista, julman totisen sosiaalityöntekijöiden elämästä kertovan televiosarjan nimeltä "Paska juttu", avantgardistisen näytelmän yli kaksikymppisten tunne-elämästä, teini-ikäisille suunnatun fantasiaromaanin ilkeista robottiopettajista, tajunnanvirtatekniikalla toteutetun kuunnelman kuolevasta suffragetista, sarjakuvastripin sekä sonetin. Yhtäkään niistä ei ollut kirjoitettu loppuun saakka, ei edes sonetin neljäätoista riviä."
Otava, 2011
Sivuja: 507
Alkuteos: One day

7 kommenttia:

  1. Dexter oli kyllä ällöttävä tapaus... Minä tykkäsin tästä, mutta luinkin sen nimenomaan lomalla, sopivassa mielentilassa ja otollisissa olosuhteissa.

    Oletko nähnyt tai aiotko katsoa tämän elokuvaversion? Mulla on se edelleen näkemättä, enkä ole enää varma, kiinnostaakokaan se tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, talviruuhkaväsy ei ole kyllä hyvä mielentila lukea tätä kirjaa, alkoi vain ärsyttää se jahkaus. Lomalla, ehkä jopa auringossa, olisin varmaan ollut armollisempi.

      Elokuvaa en ole nähnyt enkä oikein kirjan jälkeen tiedä kiinnostaako se. Kaikki kun sanovat että kirjan on parempi joten... Ehkä jos leffa sattuu joskus otolliseen aikaan vastaan niin katson.

      Poista
  2. Minä tykkäsin tästä, luin tämän kesän kynnyksellä; toisaalta minä luen mitä vain, milloin vain, missä mielentilassa vain, joten sillä lailla ei voi vertailla. =D Olihan Dexter ärsyttävä, mutta mieluummin ärsyttävä, kuin mitäänsanomaton.

    Elokuva olisi kyllä kiva nähdä; tosin epäilen hiukan sen toimivuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän että tästä on tykätty paljon mutta kun se Dexterkin oli niin ärsyttävä eikä mokomasta päässyt eroon millään! Tavallaan kai siis hyvin kirjoitettu kirja koska mussutam tässä kuvitteellisen henkilön vioista, mutta kyllä minä olisin silti Emmana haikaillut jonkun muun perään ;-)

      Poista
  3. Mä varmaan olin sopivassa mielentilassa: pidin tästä(kin), mutta käsi sydämellä, eihän tämä nyt mitään uutta ajatusta maailmaan tuonut. Eli silleen ihan kivaa ja viihdyttävää -linjalla meni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan suoraan sanottuna olin pahalla päällä kun luin tätä, olisi pitänyt napata kouraan enemminkin joku sarjamurhaajaopus!

      Poista
  4. Minä inhosin vähän molempia päähenkilöitä! Toisaalta hahmot olivat kovin realistisia ja sinänsä helposti lähestyttäviä, mutta sitten taas... kun elää jo tätä karua todellisuutta, niin kyllä kirja voisi tarjoilla lukijalleen jotain muuta.

    VastaaPoista