The Twelve Tribes of Hattie / Ayana Mathis

Olen joskus kuullut puhuttavan Oprahin kirjakerhosta mutten ole koskaan kerhoon tai sen suosituksiin sen kummemmin tutustunut. Overdrivessä vastaani kuitenkin tuli The Twelve Tribes of Hattie, näkyvällä Oprah's Book Club -merkinnässä varustettuna ja tuumin ettei kirja jota suositellaan miljoonille televisionkatsojille kai voi olla huono? Vai voiko?

Kirjassa lisäbonuksena oli mahdollisuus siirtyä tekstissä olevien linkkien avulla Oprahin omiin muistiinpanoihin. En pahemmin hyödyntänyt tuota mahdollisuutta, sillä parin ensimmäisen kurkkauksen perusteella emme Oprahin kanssa kiinnostu samoista asioista. Ideana tämä voisi kuitenkin olla kiva juttu e-kirjoissa, tosifanit saattaisivat hyvinkin olla kiinnostuneita lukemaan esimerkiksi versiota jossa kirjailija kommentoi tekstiään.

Tarina muistuttaa minusta enemmänkin kertomuskokoelmaa kuin varsinaista romaania, sillä jokainen luku kertoo yhden perheenjäsenen tarinan, jotka itsessään ovat aika erillisiä kokonaisuuksia. Minun kannaltani tämä oli huonompi juttu, lukisin mielummin ehjää romaania kuin palastellumpaa kokonaisuutta. Vaikka kertomukset - kappaleet - ovat itsessään enimmäkseen kiinnostavia ja Mathisin teksti on vahvaa, jää kokonaisuus osiaan heikommaksi. Ehkä se johtuu siitä, ettei tekstissä ehditä kunnolla pääsemään henkilöiden "ihon alle" kun kertoja jo vaihtuu.

Minulle "Hattie" oli lukukokemuksena epätasainen, osa kappaleista oli vahvoja ja voimakkaita, osan kohdalla suoraan sanottuna kyllästyin. Hattien ja hänen perheensä tarina oli suoraan sanottuna synkkä ja masentava, jos kohta realistinenkin. Tämä on tarina pettymyksistä, perheistä ja asioista, joita ei saada sanotuksi.

I can't do this, Hattie thought. If I give my child away, I'll crumble. I wouldn't survive it. Maybe it's selfish to keep her from piano lessonsa and pinafores, but I'm not that strong. I'd disintegrate into nothing and blow away.
To Ella she said, "We'll take our changes."

Knopf, 2012
Sivuja: 256