En halua kertoa Karikon juonesta liikaa, sillä minusta etenkin tämän kirjan kohdalla jokaisen on kuljettava oma polkunsa ja tehtävä omat tulkintansa. Tarinan kertojana toimii 15-vuotias Mitja, joka on äitinsä ja isoveljensä Vladimirin kanssa lomalla matkailuautolla. Muutamaa viikkoa sitten on sattunut kohtalokas onnettomuus ja perhe onkin oikeastaan pakosalla suruistaan. He päätyvät Land's Endin leirintäalueelle ja matkailuautokin hajoaa, on pakko pysähtyä. Seikkaillessan leirintäalueella Mitja kohtaa joukon itseään rantarosvoiksi kutsuvia poikia sekä Tytön.
Karikko käyttää hienosti hyväkseen useampiakin eri tarinoita, huomasin välillä ajattelevani Danten Infernoa, sitten vaikkapa Peter Panin kadonneita poikia, menetettyjä rasavillejä, jotka ovat irtautuneet aikuisten maailmasta. Ja jotenkin Vuorela onnistuu nivomaan yhteen nuo sadut ja tarinat nykymaailman kanssa ja luomaan ehjän kokonaisuuden joka kiehtoo. Land's endissä eletään samanaikaisesti arkea hampurilaisineen ja DVD:eineen ja taianomaista arkea jossa morsiuspukuinen tyttö pyörittää ränsistyneessä talossa hotellia ja kaipaa kolikoita.
Karikko on sävyiltään tumma tarina ja Jani Ikosen hieno, mutta aavemainenkin kuvitus täydentää tunnelmia. Kirjan teemat, kuolema ja suru, ovat suuria ja vaikeita ja minusta Seita Vuorela käsittelee niitä kauniisti. Vaikka Karikko onkin luokiteltu nuorten kirjaksi, sanoisin että siinä on tyylillisesti ja teemallisesti riittävästi purtavaa myös aikuiseenkin makuun. Suosittelen!
"Tässä se juttu kaikkineen oli. Muistin enemmän kuin viimeksi Siiloa ajatellessani. Sillä uskokaa huviksenne, tanssiminen auttaa muistamista. Olin lähellä onnellista, kun singahdin ulos tanssijoiden piiristä ja paiskauduin hiekkaan kuin taivaalta pudonnut tähti sakarat levällään. Jostain syystä avaruuden kannella satoi sinä yönä enemmänkin tähtiä. Ja silloin saa toivoa. Monta kertaa.WSOY, 2012
Tähti putoaa. Tähti putoaa.Silloin saa toivoa. Monta kertaa."
Sivuja: 357
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti