Kirja kertoo kahden ulkomailta adoptoidun pikkutytön tarinan. Kaikki alkaa eräänä päivänä lentoasemalla jossa kaksi perhettä odottaa tärkeää lähetystä - vauvaa Koreasta. Periamerikkalaiset Donaldsonit heittäytyvät vanhemmuuteen täysin rinnoin - Jin-Hon kulttuuriperinää halutaan kunnioittaa aina pukeutumista myöten ja vaipoista luopumistakin varten pidetään omat juhlansa. Yazdanin iranilaissyntyinen perhe taas pyrkii ennemmin lähestymään amerikkalaista kulttuuria ja niinpä pikku-Sookista tulee Susan.
Amerikan lapset on kuvauksena arkinen ja leppoisa, luvassa ei ole suurta draamaa, ainoastaan elämää. Tyler kertoo tarinaa eri näkökulmista, päästäen ääneen milloin Donaldsot, Yazdanit tai isovanhemmat, Bitsyn isän Danin tai Maryamin, Sami Yazdanin tyylikkään ja varman äidin. Eri kertojien myötä valoittuvat arjen lisäksi myös toiveet ja pelot ja toisen kulttuurin ymmärtämisen vaikeus. Pidin kovasti Anne Tylerin ironisuudesta, joka pilkahteli mukavasti rivien lomasta, joskaan hän ei aivan tasaväkisesti suomi kaikkia osapuolia vaan ehkä suuremman osan piikeistä saavat osakseen Donaldsonit, jotka toki kaikessa innostuksessaan ovat aika helppoja kohteita.
Amerikan lapset on oiva kirja vanhemmuudesta, siirtolaisuudesta, rakkaudesta ja epätodennäköisistä ystävyyksistä. Mietin aika pitkään kuinka kuvailisin tätä kirjaa, josta kovasti pidin ja huomasin jatkuvasti palaavani sanoihin arkinen ja elämänmakuinen. Amerikan lapsissa ei ole komeaa draaman kaarta vaikka suuria tunteita sielläkin koetaan. Sen henkilöt ovat pohjimmiltaan ihan tavallisia ihmisiä, jotka voisivat olla vaikkapa omiakin naapureitani. Ja silti, tai ehkä juuri siksi, tämä kirja kiinnosti ja kosketti. Se tuntui aidolta.
Sami ei säästänyt Donaldsoneja amerikkalaisnarinoiltaan. Jos mahdollista, hän suomi heitä vielä julmemmin. He olivat niin helppo kohde - etenkin Bitsy kotikutoisine mekkoineen ja luomuintoiluineen ja muodikkaine puheenparsineen. "Hän nimitti äitinsä hautajaisia 'juhlaksi', hän kertoi sukulaisilleen. "Hän sanoi: 'Toivottavasti pääsette tulemaan juhlimaan äitini muistoa.'"Otava, 2008
"Jospa hän ei suruissaan löytänyt oikeaa sanaa", Ziban isä sanoi.
"Ei se siitä voinut johtua, koska hän toisti sen. Hän sanoi: 'Ja kertokaa juhlasta Maryamillekin.'"
Ziba puuttui puheeseen. "Mitä vikaa siinä muka on?" hän kysyi Samilta. "Kyllähän sitä sanotaan että kokoonnutaan 'juhlimaan elämää'. Se on ihan yleinen sanonta."
"Täsmälleen", Sami sanoi. "Se on ulkoa opittu, trendikäs muoti-ilmaisu."
Sivuja: 335
Alkuteos: Digging to America
So American: Maryland
Kirjasta lisää: Lumiomena, Sonjan lukuhetket, Kirjanainen, La petite lectrice, Kirjava kammari
Anne Tyler on ollut minun tbr-listallani jo kauan, mm. tämä löytyisi hyllystäni. Jokohan tänä vuonna ehtisin tutustumaan kirjailijaan... Amerikan lapset vaikuttaa kiinnostavalta!
VastaaPoistaSuosittelen, minusta Amerikan lapset oli tosiaan leppoisa ja aika nopeakin luettava. Tykkäsin kovasti!
PoistaTämä kirja oli kyllä nopea luettava, mutta minua vähän jäi kaihertamaan se, että tämä pureurui niin pintapuolisesti adoptioon. Odotin paljon syvempää kirjaa. Vaikka ihan hyvähän tämä tällaisenaankin oli! Minulla odotteleekin Tylerilta vielä toinen kirja hyllyssä... katsotaan koska ehdin sen lukea :)
VastaaPoistaMinusta tämä kertoi sittenkin enemmän kultturieroista ja ystävyydestä, adoptio oli tosiaan aika sivuseikka. Voi olla että suomalaisen kirjan nimikin jo johtaa vähän lukijaa harhaan?
PoistaTylerin arkinen kerronta on minunkin mieleeni. Hyvää, jopa rentouttavaa luettavaa.
VastaaPoistaOlen muuten samaa mieltä kuin sinä Katrille kommentoidessasi, että adoptio on vain yksi teema kirjassa. Tyler on siinä samanlainen kuin Carol Shields, että arki ja perhesuhteet ovat aina romaanin keskiössä.
Katja, jännää miten se arki kuitenkin viehättää niin paljon lukijaa, siitäkin huolimatta että sitä itsekin elän. Tyler on kyllä taitava tällä saralla, harva varmaan osaa näin taitavasti kuvata elämän pieniä asioita ja vielä hauskastikin!
PoistaSamaa mieltä kuin Katri edellä. Minulla ehkä oli jo nimenkin vuoksi niin erilaiset ennakko-oletukset kuin mitä kirja lopulta oli, että se sitten häiritsi vähän koko lukemista, mutta oli hyvä tutustua kirjailijaan.
VastaaPoistaKirjanainen, näin jälkeenpäin tuntuu melkein siltä kuin tuo adoptio olisi ollut kirjailijalle tapa saada nuo kaksi erilaista perhettä tavallaan samalle viivalle, molemmat amerikkalaisina mutta erilaisista lähtökohdista.
PoistaTuo kotilököhousuvertaus kuvaa oikein hyvin Anne Tylerin kirjoja <3 Minäkin luin ja tykkäsin niistä aikoinaan, tänä vuonna palasin pitkästä aikaa Tylerin kirjojen (yhden) pariin. Toimi vieläkin ihan mukavasti :)
VastaaPoistaJotain todella rentoa näissä kirjoissa tosiaan on. :)
Poista