lauantai 19. tammikuuta 2013

Kolme varjoa / Cyril Pedrosa

Syy, miksi alunperin kaivoin Cyril Pedrosan Kolme varjoa kirjaston hyllystä, on suoraan sanottuna tyhmä, mutta tunnustetaan nyt kuitenkin. Paksun sarjakuvaromaanin seläke kun muistutti Minun Kiinani -sarjan kirjoja ja herätti siis heti luottamusta. En minä näitä lukupäätöksiä millään tiedolla tee, ihan vain tuurilla eteenpäin touhotan. Ja ilmeisesti kannattaisi alkaa lottoamaan, sillä Pedrosan kirja oli melkoinen napakymppi!

Kirjan aihe, isän ja pojan pakomatka, ei ensi alkuun vaikuttanut hirveän kiinnostavalta, mutta ensimmäiset sivut veivät jo mukanaan. Aihe on oikeastaan pakomatkaa syvempi, päällimmäisenä teemana on kuolema ja sen uhan mukanaan tuomat tunteet ja reaktiot. Pedrosa käsittelee aihetta herkästi, kauniisti, oivaltavastikin ja taisi minulla lukiessani vähän silmäkulmakin kostua...

Pedrosan piirrostyyli on kiinnostava, hän vaihtelee perspektiiviä ja kenties myös piirrosvälineitäkin, sillä välillä kuvat ovat musta ja melkein suttuisia, kuin liidulla piirrettyjä. Välillä ne ovat kevyeitä, ohuin viivoin, kuin lyijykynällä tehtyjä. Efektinä tämä on hieno ja tuntuu vahvistavan kirjan tunnelmia. Kokonaisuus on parhaimmillaan elävä, melkein kuin lukisi piirretyn elokuvan story-boardia.

Olen juuri nyt aikalailla äimän käkenä hienon lukukokemuksen johdosta. Tiedättehän sen tunteen kun on juuri lukenut jotain hienoa eikä oikein kykene muuhun kuin hokemaan "olipas se hieno". Noh, tämä oli hieno! Suosittelen.

PS. Korkkasin tällä Susan Seitsemän sarjakuvaa-haasteen!

WSOY, 2010
Sivuja: 268
Alkuteos: Trois ombres

10 kommenttia:

  1. Onks tää sellanen kirja, jota sarjakuva vihaajakin vois lukea? =D Yritän päästä sarjakuvakammostani eroon enkä oikein tiedä mistä aloittais..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu vähän siitä mistä et sarjakuvissa pidä? Tietty piirrostyyli, kerronta vai mikä?

      Kynänjäljestä minulla onkin tuo näytekuva, tarinassa taas on sadunomaisuutta ja metaforaa mutta minusta kokonaisuus oli kaunis. Jos kaipaat realismia, niin sitten tämä ei ehkä iske. Silloin suosittelisin vaikka Tietäväisen Näkymättömiä käsiä.

      Poista
    2. Musta vaan tuntuu aina sarjakuvia lukiessa, että jotenkin mä en saa otetta niistä hahmoista, ja ne jää jotenkin etäisiksi. Pitäisi varmaan jossaan vaiheessa ottaa itseään vaan niskasta kiinni ja käydä kirjastossa vähän tutkiskelemassa!

      Poista
    3. Ok, tässä ei ehkä piirretä kauhean tarkkaa kuvaa miehestä ja hänen pojastaan joten ei ehkä ole sinun juttusi jos pidät tarkemmasta henkilökuvasta. Mutta esim. Guy Delislen Merkintöjä Jerusalemista voisi mennä? Siitä on tykätty kovasti muuallakin blogeisssa...

      Poista
  2. Piirrostyyli näyttää tosi kivalta. Olen vähän nirso nimenomaan sarjakuvien kuvituksien suhteen (en yleensä tykkää sellaisesta hyvin realistisesta piirrostyylistä), mutta tuollainen pehmeämpi ja sadunomaisempi jälki miellyttää enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän tästä ja siitä vaihtelusta kuvissa, joskus suttuisempia tai ihan ohuella viivalla tehtyjä jne.. Ja tarina on hieno, vaikea asia kauniissa paketissa.

      Poista
  3. Pitänee joskus lainata tämä uudestaan. Minulla oli tämä kirjastosta lainassa jossain vaiheessa mutta palautin lukemattomana takaisin kun kirjapinoja oli niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se käy. Ihanat ja kamalat kirjastopinot. Toivottavasti tykkäät Pedrosasta, minulle tämä oli positiivinen yllättäjä.

      Poista
  4. Lainasin tämän eilen tulevaa lukumaratonia silmällä pitäen. Nauratti tuo sinun "lukuvalintaperusteesi", sillä minulla lainausperuste oli hyvin samanlainen - minusta selkämys muistutti kivasti Guy Delislen sarjakuvia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, hyvin ovat siis selkämyksen suunnitelleet! Kiva etten ole ainoa!

      Poista