torstai 22. joulukuuta 2011

Tuhatkaunot / Kristina Ohlsson

Nappasin Tuhatkaunot mukaani kirjastosta oikeastaan yhdestä syystä - takakannessa lukevan tekstin takia. "Jokainen etsii avainta vapauteen - ja jokainen maksaa siitä eri hinnan." Tämä oli tällä kertaa se koukku, jolla minut napattiin, ei siinä aina paljonkaan vaadita. Hyvä että napattiin edes jollakin, koska kirjan kansi ei erikoisemmin kutsunut eikä takakannen tekstikään houkutellut. Kiitos siis tuolle lauseelle, koska tämä kirja osoittautuikin mukaansatempaavaksi dekkarituttavuudeksi.

Tuhatkaunot kuuluu Euroopan turvallisuusjärjestö OSCE:ssä työskentelevän Kristina Ohlssonin kirjoittamaan Fredrika Bergman -sarjaan. Fredrika työskentelee siviilirikostutkijana poliisissa ja luonnollisesti tapaamme kirjassa myös hänen työtoverinsa Alexin, Jaerin ja Pederin. Tässä kohdin ei taaskaan vältytä kliseiltä - poliiseilla on jälleen kerran parisuhdeongelmia...

Tuhatkaunot etenee kolmella rintamalla. On maahan väärin paperin salakuljetettu irakilaismies joka on lukittuna tukholmalaisasuntoon odottamaan tehtävää. On Thaimaassa matkalla oleva ruotsalaisnainen, joka huomaa olevansa keskellä painajaista. Ja kaiken keskellä on poliisitiimimme, joka saa selvitettäväkseen onnettomuudelta näyttävän yliajon ja ikääntyneen papin ammuntatapaus, jossa uhreina ovat pappi itse sekä hänen vaimonsa. Kaikki näyttää selvältä.

Dekkarina Tuhatkaunot oli minusta melko näppärä ja mukava lukukokemus, siinäkin määrin että päätin etsiä kirjastosta sarjan aikaisemmin julkaistun osan, Nukketalon. Thaimaassa olevan naisen ja irakilaismiehen tarinat värittävät dekkaria mukavasti ja antavat toisenlaista näkökulmaa kehitteillä olevaan tilanteeseen ja itse tapauskin osoittautuu lopulta aika monisyiseksi. Ei siis valittamista.
"Ja kun hän mietti, mitä sellaisen teon taustalla voisi mahdollisesti olla, hänet valtasi pelko.  Ja pelko sai hänet ajattelemaan rationaalisesti ja pakotti hänet toimimaan. Kun aurinko nousi Bangkokissa lauantai-aamuna, hän oli koonnut itsensä. Ja tiesi täsmälleen, mitä hänen pitäisi tehdä."
Sivuja: 398
Kirjasta lisää: Rakkaudesta kirjoihin
Kirjallinen maailmanvalloitus: Thaimaa

2 kommenttia:

  1. Suosittelen Nukketaloa, luin sen kun se ilmestyi ja pidin siitä. Jos oikein muistan, se oli otteessan pitävä, nopealukuinen ja juoni jännittävä!

    VastaaPoista
  2. Tuulia, allekirjoitan tämän. Menin korkkaamaan eilen Nukketalon ja luulen että se tulee ahmittua varsin nopsasti. :D

    VastaaPoista