 |
| Lähde: Bookplus.fi |
En ole hirveän hyvä lukemaan novelleja, ne tuntuvat monesti loppuvan kesken. Järkeilin kuitenkin että lukisin ruotsiksi niin hitaasti että ehtisin kenties hyvinkin paneutua Westön tuoreen novellikokoelman (julkaistu suomeksi nimellä Halkeamia) tuotoksiin. Ja olihan se tuskaista. Paljon ja nopeasti lukevalle ihmiselle oli melkein shokki saada kaksi novellia luettua puolessa tunnissa. Ruotsin kielen taitoni - oli kiva huomata että paljon sitä oli edelleenkin tallella, monet sanat ja rakenteet palasivat mieleen ties mistä unohdetuista sopukoista, silti se tuskastutti että tekstissä oli myös monia sanoja joita en tarkalleen tiennyt. Westön kieli on niin kaunista ja sävykästä että pelkäsin hetkittäin hukkaavani ne hienot vivahteet omaan kielitaidottomuuteeni, varsinkin merelle omistettu pidempi kokonaisuus oli tuskaisa, koska uskon kielen olevan kaunista, mutta enhän minä tiedä mitään kalastuksesta edes suomeksi...
Huomaan lukiessani myös entistä selvemmin sen, että en ole oikein novellin (vai olisivatko nämä enemmän kuitenkin kolumneja?) lukija. Westön kirjoihin kootut kirjoitukset ovat suurelta osalta muutamia sivuja pitkiä ja huomaan turhautuvani kun mielenkiintoiseksi koettu teksti loppuun kesken ja pitäisikin jatkaa jostakin toisesta aiheesta. Taidan olla luonteeltani syventyjä joka haluaa mielummin pureutua aiheisiin ihan kunnolla kuin vain maistella. (Niinhän se on, toiset hillitysti syövät muutaman konvehdin ja maistelevat, toiset vetävät koko rasian. Kröhöm.)
Sprickor-kirjasta tuli minulle melkein työtä. Olin päättänyt urakoida sen loppuun saakka, joten luin oikein sisulla. Väkisinlukeminen vei aikalailla iloa pois lukemisesta, mikä toisaalta harmittikin koska olin etukäteen odottanut tätä kirjaa. Mikä sitten teki Westöstä tuskaa? Jälkiviisaana on helppo sanoa, että jos ei kauheasti pidä novelleista eikä ole vuosiin lukenut mitään ruotsiksi, niin novellien lukeminen ruotsiksi ei välttämättä ole kauhean nautinnollista. Ja että Westön tyylisen kirjailijan teksteissä pitäisi ymmärtää kielen vivahteitakin, kenties jokin suoraviivainen dekkari olisi siis ollut minulle parempi valinta. Mutta toisaalta, olen aika tyytyväinen siitä että luin tämän. Ja ehkäpä luen jatkossakin jotain toisella kotimaisella kielellämme, valitsen vain ensi kerralla helpomman kirjan...
Sivuja: 334
Kirjasta lisää: Riinan lukuisat kissanpäivät
Olen serkkusi kanssa samaa mieltä ja haluan aina lukea Westöni alkuperäiskielellä ruotsiksi. Mutta toki ymmärrän, että Westön kielestä ei halua menettää mitään, koska se on niin upeaa, eli jos ei ymmärrä ruotsia täydellisesti niin ruotsiksi lukeminen ehkä ei lopulta olekaan paras vaihtoehto. Ainakaan Westön kohdalla... Hankalaa!;)
VastaaPoistaSanna, juuri tähän törmäsin. Ymmärsin monien sanojen perusmerkityksen, mutta en niitä vivahteita ja kun Westön kieli on niin kaunista, niin tunsin että se hienous jää saavuttamatta ja se harmitti.
VastaaPoistaMutta se hyvä tästä jäi käteen että tajusin pystyväni lukemaan edelleen ruotsiksi eikä se ollut yhtään hullumpi kokemus, täytyy vain valita hiukan helpompi kirja ensi kerralla.
Suosittelen Pekka Töpöhäntiä ruotsiksi, minä treenasin niillä tuossa jokin aika sitten mutta tiedä sitten osaisinko niitäkään enää. Pitäisi tuota ruotsia kyllä treenata vähän useammin.
VastaaPoistaWestöä olen lukenut vain yhden kirjan verran ja senkin suomeksi. Äidiltä tosin taisi olla hyllyssä Leijat Helsingin yllä ruotsiksi, ehkä kokeilen sitä joskus. :) Tämäkin kyllä kiinnostaa, vaikka olen ehkä samanlainen ahmija kuin sinä ja novellit turhauttavat joskus.
(ps. Olen lukenut nyt Guy Delisleä, piti lainata samantien kaikki kolme suomennettua :))
Linnea, satuja voisi tosiaankin lukea. Tai vaikka jonkun kirjan jonka on lukenut aiemmin suomeksi. Kielitaitoa olisi kyllä hyvää pitää yllä ja olisihan se ihanaa saada luettua enemmän kirjoja alkuperäiskielellä!
VastaaPoista(Hienoa! Kiva kuulla mitä niistä pidit! Minä innostuin Burmasta niin että päätin lukea Aung San Suu Kyin elämäkerran. Hullu mikä hullu. :D )
Westötä minäkin haluaisin joskus ruotsiksi lukea, koska Sanna / Luettua on saanut minut vakuuttuneeksi, että niin haluan tehdä. :D Leijoilla ajattelin jossain vaiheessa aloitella, sillä sen olen jo suomeksi lukenut.
VastaaPoistaOn varmasti vaikeaa omaksua hitaampi lukunopeus ja vielä tavallaan sellaisesta aiheesta, josta itse ei niinkään pidä. Minäkään, kuten tuossa omassa arvostelussanikin totesin, en juurikaan ole aiemmin lämmennyt kolumneille, mutta ainakin suomeksi luettuna Westö sai tässäkin asiassa mieleni muuttumaan.
Riina, voi olla ihan hyväkin idea aloittaa ruotsiksi lukeminen jostain tutusta kirjasta, ei tarvitsisi pelätä niin menettävänsä kirjasta jotakin jos ei ymmärrä.
VastaaPoistaTuo lukunopeuden hidastuminen on muuten hyvä pointti. Minäkin kauhistelin kun en bussimatkani aikana ehtinyt lukea kuin muutaman hassun sivun. Siispä ensi kerralla ajoitan ruotsiksi johonkin rauhalliseen aikaan, otan vaikka matkakirjaksi.