Kiinalainen tyttö / Åsa Lantz

Odotukseni olivat korkealla aloittaessani Kiinalaisen tytön. En ollut lukenut Lantzin kirjoja aiemmin, mutta takakansi hypetti huippujännittävää trilleriä ja olin tottunut luottamaan näissä asioissa ruotsalaiseen laatuun. Siitä seurasi mahalasku - ensimmäisen sadan sivun aikana en oikein ymmärtänyt mitä kirjassa tapahtuu. Seuraavat sata selvensivät kyllä asiaa ja aloin tajuta, että kaikesta takakannen tekstistä huolimatta käsissäni ei olekaan ihan perinteinen dekkari - tiedättehän, sellainen missä on murha ja poliiseja ja kaikkea... Tässäkin kirjassa on toki yksi poliisi, mutta hän on lähinnä pienessä sivuroolissa päähenkilön miesystävänä. Ihan sitä perinteistä murhaa ei ole, sen sijaan on kenties vielä hyytävämpää.

Kirjan keskushenkilö on kiinalainen tyttö - Yi, joka kirjassa tuntuu olevan hetkittäin melkein myyttinen hahmo. Kaunis, pieni, älykäs, lahjakas taitelija, kovapintainen mutta herkkä, hauras ja uhanalainen, melkein voittamaton Wing Tsu -taistelija. Kirjan Yi on kaikessa täydellisyydessään melkein epäuskottava hahmo ja se häiritsi minua paljon, kiertyyhän tarina voimakkaasti juuri hänen ympärilleen. Tarina alkaa oikeastaan silloin kun televisiokanava SVT esittää Yin kohudokumentin "Minne katosi kaunis pieni tyttö?" ensimmäisen osan. Dokumentti kertoo Yin shokeeraavan tarinan, johon liittyy mm. sukuelinten silpomista  ja pian on selvää, että joku haluaa estää seuraavien osien esittämisen. Yi katoaa ensimmäisen osan esittämisen jälkeen ja dokumenttia tuottamassa ollut näytelmäkirjailija Viggo sotkeutuu vyyhteen.

Kirjaa oli aika raskasta lukea ja pariin kertaan mietin kesken jättämistäkin, mutta jollain tavalla Yin tarina kuitenkin koukutti. Halusin saada siihen selvyyden ja kenties sen onnellisen lopunkin. Lantzin kirja ei ole perinteinen dekkari, mutta jollakin tavalla se oli minusta melkein vielä karmivampi. Ehkä siksi että osa kirjan sivuamista aiheista, kuten ihmisten salakuljetus,  on varmaan joillekin ihmisille ihan oikeaa todellisuutta, eikä vain pelottavaa fiktiota. Kontrasti vauraiden ruotsalaisten ja maahan salakuljetettujen ihmisten välillä onkin suuri.

Tämä oli minulle vaikea kirja lukea, osittain raskaan aiheen takia ja myös siksi, että odotin pääseväni rentoutumaan dekkarin pariin, mutta jouduinkin lukemaan jotain muuta. Näemmä se vaikutti yllättävänkin paljon lukukokemukseeni, alussa olin aika pettynytkin tähän kirjaan ja aloin vasta loppua kohden sulaa tälle aika erilaiselle dekkarille, jossa muuten vauhti kiihtyy huimasti sitten loppua kohden...

"Laukusta kuului kalinaa. Metalli kalisi metallia vasten.Turtumus levisi pikkuhiljaa.Sitten tuli hiljaista. Sillä lailla kuin joku olisi keskittynyt vaikeaan tehtävään. Hän oli aivan varmasti kuulevinaan syvän henkäisyn. Kuin joku olisi ottanut vauhtia.Hän huusi, huusi kovemmin kuin koskaan.Ääntäkään ei kuulunut."

Sivuja: 645