Nukketalo / Kristina Ohlsson

Minulla ei ollut kovin paljon odotuksia Nukketalon suhteen, mutta yllätyin enemmän kuin positiivisesti, sillä kyseessä olikin oivallinen ja tiivistunnelmainen esikoisdekkari. Luen jännityskirjallisuutta melko paljon ja siksi on ilahduttavaa kun vastaan tulee sellainen kirja, joka vie huomioni niin että tuskin maltan odottaa seuraavaa lukuhetkeä.

Yritin miettiä hetken sitä, mikä tekee Nukketalosta erikoisen. En löytänyt juuri mitään mitä ei olisi jo jossakin kirjassa toteutettu. Se kertoo Tukholmassa toimivasta poliisin yksiköstä, jota vetää Alex Recht. Alex on tunnettu ja ihailtu poliisi, sankarityyppiä, isä ja aviomies. Poliisiksi melkein epätyypillisen hyvä. Onneksi tiimissä on hänen alaisensa, Peder, joka onkin sitten jo vähän tutumpi hahmo kirjoista. Peder on taitava poliisi, mutta ei ihmisenä kauhean miellyttävä. Hän pettää masennuksesta kärsivää vaimoaan, juo kesken poliisitutkinnan, eikä oikeastaan edes itsekään pidä itsestään. Tiimin kolmas jäsen on siviilitutkija Fredrika, kaunis ja hillitty, älykäs nainen, jolla niin ikään on yksityiselämässään solmuja avattavana. Luonnollisesti Peder hiukan ylenkatsoo Fredrikaa naisena ja siviilinä. Tuttu kuvio sekin monista kirjoista.

Niin ja se rikos. Tarinan alkuasetelma on arkisen hyytävä. Joku nappaa pienen tytön junasta. Poliisi käynnistää tutkinnat katoamisen johdosta, mutta tietystikään kaikki ei ole ihan yksinkertaista. Hirviöitä on dekkarikirjallisuus pullollaan, mutta tässä kohdin Ohlsson tekee kyllä hyvää työtä. Elin mukana tapauksessa, kauhistuin ja jännäsin, toivoin. Pidän siitä että Ohlsson ei päästä etsiviään tai lukijoitaan ihan helpolla. Vaikka olisikin ehkä helppoa tai houkuttelevaa kirjoittaa kirjoja joissa kaikki sujuu hienosti ja loppu on aina onnellinen, siitä ei kenties syntyisi kovin mielenkiintoista kirjaa. Realismin tuntua lisää se, että virheitä, joskus kohtalokkaitakin, tehdään ja niiden kanssa on vain pystyttävä elämään.

"Hän jatkoi huutamista vielä silloinkin, kun hänen vanhempansa tulivat ja hälyttivät paikalle poliisin ja lääkärin. Siinä vaiheessa huuto, joka oli alkanut kuulostaa käheältä, vaimeni hätääntyneeksi ja pohjattoman epätoivoiseksi nyyhkytykseksi. Muuri, jonka hän oli huolellisesti rakentanut ympärilleen suojautuakseen yhä yltyvältä pakokauhulta, oli murtunut. Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen tämän? Hyvä luoja, mitä hän oli voinut tehdä?"

Sivuja: 428
Kirjasta lisää: Rakkaudesta kirjoihin, Kirjasieppo