Minä tunnen parhaiten Henning Mankellin Wallander-kirjoistaan, jotka ovat tarjonneet monta hyvää ja hyytävää hetkeä. Likainen enkeli edustaa kuitenkin Mankellin kaunokirjallisempaa tuotantoa, tällä kertaa innoituksen on Mosambikin pääkaupungin arkistoista löytynyt merkintä ruotsalaisnaisesta, joka 1900-luvun alussa omisti kaupungin suurimman ilotalon. Nainen pääsi mukaan kirjanpitoon, koska oli merkittävä veronmaksaja. Muutaman vuoden kuluttua hänen jälkensä ovat kuitenkin kadonneet. Tämä on kieltämättä kirjailijan uteliaisuutta kutkuttava asetelma!
Mankell ottaa kirjallaan vahvasti kantaa rotusortoon. 1900-luvun alussa Mosambik oli Portugalin siirtokunta jossa alkuperäisväestön kohtelu oli huonoa. Myös Hanna huomaa kirjassa yllättäen nousseensa köyhästä maatilan tytöstä naiseksi, joka jo ihonvärinsä puolesta nousee toisten yläpuolelle. Mankell päästää lukijan Hannan ajatuksiin ja tekstistä huokuukin Hannan yksinäisyys vieraalla maalla, outojen tapojen ja ihmisten keskellä, bordellien ja uskomusten maailmaan.
Minusta Mankell on mahtava kirjailija, nautin kovasti hänen dekkareistaan, masentuneesta Walladerista ja hyytävistä rikoksista keskellä kansankodin maisemaa. Silti lukuromaanitkin näyttävät soljuvan hienosti hänen kynästään. Mankell asuu nykyisin osan vuodestaan Mosambikissa ja käsitteleekin monissa kirjoistaan Afrikkaa ja sen ongelmia. Hän tietää ja ennenkaikkea välittää kovasti siitä, mistä kirjoittaa ja se välittyy lukijallekin.
"Verta vuotava nainen on kaikkein elävintä mitä voin kuvitella. Veri joka vuotaa ruumiistamme on osoitus siitä että elämme mutta myös siitä että kuolemme. Ymmärsin mitä oli tapahtunut, vaikken tiennytkään kuka olit tai mistä olit tullut. Oikeastaan sinun pitäisi tanssia minulle. Sillä tavoin me omassa kylässäni ja suvussani tutustumme muukalaisiin. Kun näemme heidän tanssivan, me saamme tietää keitä he ovat."Sivuja: 511
Kirjasta lisää: HS.fi
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Mosambik
Voi, enpä tiennytkään, että Mankelilta on ilmestynyt uusi romaani! Se on kyllä pakko saada.
VastaaPoistaOlen ihan hulluna Mankeliin. Olen lukenut koko Wallander-sarjan ja itku tuli, kun se päättyi. Lisäksi olen lukenut lähes kaikki muut hänen aikuisille tarkoitetut kirjansa. Daisys Sisters oli valtavan hyvä, samoin Syvyys, Leopardin silmä, Tanssiopettajan paluu ja ja ja... Eli suosittelen niitäkin, jos et jo ole lukenut :))
Voi, Wallander on kyllä ihana. Ja kyllä se viimeinen osa melkein itketti! Näitä ei-Wallandereita olen lukenut vähemmän mutta ainakin Tanssinopettajan paluu on tuttu.
VastaaPoistaMankell on kyllä monipuolinen kirjailija kun taitaa noin tehokkaasti sekä dekkarien että lukuromaanien kirjoittamisen. Ja minua ainakin kutkutti se, että että tällainen nainen on ihan oikeasti elänyt!
Olen lukenut viime vuosina aika valikoivasti Mankellia, sillä hänelle on mielestäni tullut mammuttitauti (eli kirjat ovat aivan liian pitkiä sisältöönsä nähden). Tämä kuulostaa kuitenkin kiinnostavalta. Ehkä sitä voisi taas yrittää.
VastaaPoistaLukutoukka, tämä oli sivumäärältään paksu, mutta fontti oli aika iso ja riviväli väljän oloinen, eli minusta kirja oli "olemustaan" kevyempi. Jos se rohkaisisi yrittämään..
VastaaPoistaLuettu ja rakastuttu! Ei lainkaan liian pitkä kirja mielestäni, olisin voinut lukea kauemminkin :))
VastaaPoistaElegia, kiva että tykkäsit! Minustakin tämä oli aika nopealukuinen mammutiksi, en tiedä onko syynä riviväli vai muuten vaan vetävä teksti.
VastaaPoistaMankell on mieletön!
Noin kaksi kolmasosaa luettu ja täytyy yhtyä edellämainittuihin kommentteihin, kirjaa lukee aika nopeasti ja teksti on hyvää. Sain kirjan parillakymmenellä sentillä kirjaston poistomyynnistä. Käsittääkseni tein hyvät kaupat. ;)
VastaaPoistaKyllä vaan Mikko, oiva löytö!
VastaaPoistaVietin juhannusta mökillä, siellä oli paljon aikaa ja luin kirjan loppuun. Ei hullumpi tarina.
Poista