Kirjan Mikko on henkinen ruotsalainen, joka epäonnekseen on syntynyt Suomeen. Mikko on jo lapsena yrittänyt vaihtaa äidinkielekseen ruotsin ja vanhemmallakin iällä tulee katseltua videolta Olof Palmea tai vaikkapa Ruotsin kuninkaallisten häitä. Ja järjestettyä kalaaseja. Jostakin kumman syystä vain Ruotsin kansalaisuus ei vielä näillä eväin irtoa. Lopulta Mikon päässä kehkeytyy pirullinen suunnitelma, jonka avulla hän pääsisi ruotsalaiseksi ruotsalaisen paikalle. Elämään ehtaa keskiluokkaisen ruotsalaisisän elämää kansankodissa...
Mikon havainnot ruotsalaisten ja suomalaisten välisistä eroista ovat nokkelia ja ne kutkuttelivat nauruhermoa. Onhan tuossa totuuden jyvääkin, läntinen naapuri vaikuttaa ainakin iloisemmalta verrattuna meihin vakaviin suomalaisiin. Ei meillä järjestetä paraateja tai ilotulituksia itsenäisyyden kunniaksi, me juhlimme vakavasti ja arvokkaasti. Syystäkin. Hetken mietin Mikon parjaamaa suomalaisten alemmuudentuntoa ja negatiivisuutta, mutta sitten päätin heittää moiset pohdinnat romukoppaan - suomalaiset ovat sellaisia kuin ovat ja olemme ihan hyviä sellaisia kuin olemme! Hyvä me!
"Ruotsissa minä tunnen eläväni täysillä. Ruotsissa vanhojen kerrostalojen ovet aukeavat sisäänpäin. Ne toivottavat tulijan tervetulleeksi, kun Suomessa ovi pitää hankalasti kiskoa auki ja väistellä sitä ulkona viimassa ja pakkasessa. Ruotsissa pyörien soittokellojen ääni on iloisen keskusteleva, Suomessa sama käskee jalankulkijaa painumaan vittuun hortoilemasta siinä pyörätiellä."Lisää kirjasta ainakin täällä: Alexander Stubbin blogi , Lumiomena, Helsingin Sanomat ja Kirjainten virrassa
Kannattaa lukea Nousiaiselta myös Maaninkavaara!
VastaaPoistaMie tykkäsin enemmän Vadelmavenepakolaisesta kuin Maaninkavaarasta, molemmista löytyy blogistani arvio. :)
VastaaPoistaMaaninkavaara vähän kutkuttelisi kyllä, koska Vadelmavenepakolaisesta jäi niin kiva fiilis...
VastaaPoistaHanna, lisäsin arvostelusi linkityksiin. En tiedä miten se jäi huomaamatta kun etsin muita asiasta bloganneita, taisivat suomalaisen silmät vain harittaa. Mutta kävin lukemassa arvostelusi ja aika samanlaiset olivat tunnelmat täälläkin. :)
Minusta Vadelmavenepakolainen oli omituinen. Vähän kuin elokuvat, jotka alkaa komediana mutta kesken kaiken vakavoidutaan ja loppu on pelkkää draamaa. Jotenkin Vadelmavenepakolainen muuttui niin raa'aksi, että teki pahaa lukea eteenpäin. Mutta alkupuolisko oli viihdyttävä. Ehkä pitäisi kouluttaa omaa huumorintajua vähän laajemmaksi :)
VastaaPoistaMaija, menohan tosiaan äityi melko... vauhdikkaaksi. Mehevimmät kohdat olivat minunkin mielestäni juuri alussa kun Mikko vasta haikaili ruotsalaisuudesta. Varsinkin pikku-Mikolle, joka väkisin yrittää keskustella ruotsiksi, naureskelin. Hellyyttävän ärsyttävän oloinen tapaus. :)
VastaaPoistaTämä on ollut ilmestymisestään saakka kiinnostuksen kohteenani, mutta jostakin syystä olen pystynyt aina hyppäämään yli ja siirtymään ohitse... Pitäisipä ehtiä lukemaan. Innostit arviollasi! :-)
VastaaPoistaPaula, kiva kuulla! :)
VastaaPoista