Meridon / Philippa Gregory

Meridon on Philippa Gregoryn Wideacre-sarjan viimeinen osa. Ensimmäisen osan (Wideacre), joka kertoi villistä maanomistajattaresta, Beatrice Laceystä, olin lukenut jo jokunen vuosi sitten, mutta toisen osan (The Favoured Child) luin kesäkuun aikana. The Favoured Child esitteli seuraavan sukupolven Laceyt, Richardin ja Julian ja ei ollut kovinkaan vaikeaa arvata että viimeisen osan, Meridonin, pääosassa lienee Julian tytär.

Vaikka yleensä pidänkin Philippa Gregoryn kirjoista kovasti, tämän sarjan lukeminen oli jostakin syystä kuin tervan juontia. Teksti on kyllä sujuvaa ja käänteitäkin piisaa kohtuullisesti, mutta se jokin puuttui, tai kenties en vain ollut oikeassa mielentilassa ja siksi lukeminen tuntui pakonomaiselta. Tämän sanottuani, minulle Meridon oli ilman muuta Wideacre-sarjan paras kirja. Se sisälsi yllättävämpiä käänteitä, eikä Meridon/Sarah toistanut samalla tavalla aiempien sukupolvien polkuja vaan teki ihan omat ratkaisunsa.

Meridon-kirjan pääosassa on nuori mustalaistyttö Meridon, joka matkustaa pitkin maita ja mantuja häijynoloisen huijari-isänsä ja Dandy-siskonsa kanssa. Kiertolaisen elämä on rankkaa, mutta Meridonin onni kääntyy kun sirkuksen johtaja näkee hänen käsittelevän hevosia ja haluaa tyttöjen liittyvän joukkoonsa. Vaikka sirkuselämä vaikuttaakin hyvältä, Meridon silti haaveilee paikasta jonka näkee unissaan, Widestä... Sirkuselämä on kuitenkin sekin kovaa ja Dandyn kunnianhimo johtaa traagiseen lopputulokseen. Lopulta Meridon löytää takaisin kotiin ja selviää että köyhä tyttönen onkin suuren omaisuuden ainoa perijä - todellinen Tuhkimo-tarina siis.

Minusta tuntui oikeastaan siltä että kirja lähti kunnolla käyntiin vasta puolen välin tienoilla, Meridonin löydettyä Wideacreen. Ajattelin sen johtuvan siitä, että tuohon pisteese nen saakka kirjan juoni oli pitkälti itsestään selvä.  Rikastuneen Meridonin tapa katsella ylempää yhteiskuntaluokkaa on mielenkiintoinen ja oikeastaan rehellisyydessään virkistävä. Gregoryn sankaritar ei tässäkään kirjassa ole mikään unelmien prinsessa, Meridon on poikamainen, kipakka ja vakava nuori nainen, joka on oppinut suojaamaan itsensä kovan kuoren alle. Minun makuuni tosin Meridon, joka kirjassa on n.16-vuotias, on ehkä hiukan liiankin aikuismainen ja kovapintainen ollakseen uskottava.

"-In all my life I have only ever shared with one person, I said, my voice very low. - I only ever gave to one person. And now she is gone. I shall never share nor give to anyone else. I thought for a moment. - And except for her, I said consideringly, no one ever gave me a damned thing. Every penny I saw I worked for. Every crust I ate I earned. I don' think I'm the squire you hoped for, Will Tyacke. I don't think I'm capable of gentry charity. I've been poor myself, and I hate being poor, and I don't care for poor dirty people. If I'm rich now, I'll stay that way. I don't ever want to be poor again."