The Favoured Child / Philippa Gregory

The Favoured Child on toinen osa Philippa Gregoryn Wideacre-sarjaa. Ensimmäisen osan, Wideacren, olen lukenut jokunen vuosi sitten, mutta ykkösosa palaili kyllä kivasti mieleen kakkosta lukiessa.

Ensimmäinen kirja, Wideacre, oli pohjimmiltaan tarina ahneudesta. Päähenkilö, kaunis maanomistajatar Beatrice Lacey rakastaa perintötilaansa Wideacrea niin että päätyy sortamaan Acren kylän väkeä, huijaamaan rakkaitaan ja jopa murhaamaan. Lopuksi paha saa kuitenkin palkkansa eräänä traagisena yönä. The Favoured Child jatkaa tilanteesta, jossa Beatrice veljineen on kuollut ja Wideacren tila on enää vain muisto suuruuden ajoista. Acren kylän ja tilallisten välillä kytee epäluulo, köyhyyden ja kurjuuden vaivatessa kyläläisiä. Beatricen käly, Celia, kasvattaa Beatricen poikaa Richardia oman tyttärensä Julia Laceyn ohella. Serkuksia yhdistää Laceyden rakkaus Wideacreen ja - toisiinsa.

Kylällä liikkuu uskomus siitä, että jompikumpi lapsista on The Favoured Child, se, joka palauttaa Wideacren loistoonsa ja saa pellot taas kukoistamaan. Ajan kuluessa alkaa käydä selvemmäksi että Julia on perinyt Laceyn perheen lahjat ja se riivaa Richardia, joka kovasti haluaa olla se oikea perillinen. Richardin rakkauteen Juliaa kohtaan alkaa sekoittua alistamista, ahneutta, väkivaltaa ja vihaa - alkaa näyttää siltä että historia toistaa taas itseään.

Muistelin, että en oikein pitänyt Wideacresta, koska päähenkilö Beatrice muuttui ihmisenä epämiellyttäväksi. Tuntui vaikealta samaistua häneen. The Favoured Childin kohdalla olin toiveikkaampi, Julia Lacey vaikutti huomattavasti normaalimmalta kuin vauhdikas tätinsä. Mutta silti tämän lukeminen oli jollakn tavalla vaikeaa, Julia oli melkein liiankin kiltti ja sinisilmäinen, Richardin luonne taas selvisi lukijalle hyvinkin pian, eikä monia käänteistä ollutkaan sen jälkeen vaikea arvata. Kun soppaan heitetään mukaan ennustuksia, kummituksia ja selvänäkemistä, alkoi jo melkein pikkuisen ärsyttää. (Jos Julialla oli selvänäkemisen lahja, miksei hän tajunnut jo aiemmin millainen Richard oli?) Yliluonnolliset elementit tuntuivat jokseenkin ylimääräisiltä, tarina olisi varmasti toiminut ilmankin niitä, kertomuksena inhimillisestä pahasta ja ahneudesta.

The Favoured Child ei ole yhtä vetävä kuin Gregoryn Tudors- tai Cousins War -sarjan kirjat. Minua alkoi jossain määrin häiritä juonen tietynlainen toistuvuus sarjan ensimmäisen osan kanssa, vaikka luulenkin sen olevan tarkoituksellista. Tämän vuodatuksen jälkeenkin on kuitenkin pakko sanoa, että The Favoured Child oli silti mukava, sujuvasti kirjoitettu ja nopea lukuinen teos vaikkei se ihan suosikkilistalleni pääsekään. Kirjailijan kotisivuilta luin Wideacren olleen hänen esikoisteoksensa, kenties se selittää miksi tämä sarja ei ole yhtä vahva kuin myöhemmät.

"And I could not help but feel glad.
I had seen the hall in its prime. I had seen the beauty of the garden and the warmth of the walls. I had seen the terrace whole, I had seen the chimneys smoking as fires were lit in the morningrooms and the kitchen fire was lit ready for cooking.
And I had lain with Ralph as I knew Beatrice had done. And I had been beloved. And he called me - in a little loving parody of respect - Miss Lacey. That was her name.
And it was also mine.
That was her lover, and her land and her home.
And also mine."

Philippa Gregoryn kotisivut - Wideacre-sarjan historiallinen tausta