lauantai 15. elokuuta 2015

Leijonankesyttäjä (Fjällbacka #9) / Camilla Läckberg

Lykkäsin tovin Camilla Läckbergin uusimmasta Fjällbacka-kirjasta kirjoittamista. Olen ahminut sarjan kaikki kirjat, joidenkin kohdalla suorastaan sukat jaloissa pyörien. Leijonankesyttäjääkin odotin innolla ja ehkä suuret odotukset olivatkin syynä siihen miksi pienoinen pettymys iski. Kovin mieluusti kirjoittaisin innostuneena ja ylisanoin, mutta näin tällä kertaa.

Leijonankesyttäjä sijoittuu jälleen kerran pikkuiseen Fjällbackaan, joka taitaa tällä menolla olla väkilukuun suhteutettuna jo yksi Ruotsin vaarallisimmista kylistä. Tällä kertaa tapahtumat käynnistyvät kun paikkakunnalta kadonnut teinityttö löytyy vakavasti vahingoitettuna. Tyttöjä on kadonnut useampiakin ja Patrickin tehtävänä on löytää tekijä ennen uutta murhenäytelmää. Patrickin vaimo, kirjailija Erica taas tutkii erästä vanhaa rikosta mutta päätyy sotkeutumaan jälleen kerran miehensä murhatutkintaan.

Jospa aloittaisin positiivisista. Läckberg kirjoittaa vetävästi ja kirjan juoni on tehokas sekoitus jo tutuksi käyneitä ja toimivia elementtejä: menneisyyden haamuja yhdistettynä tämän päivän pahuuteen. Kokonaisuus on mielestäni ihan hyvä, uskoisin että moni dekkariystävä saa aikansa kulumaan mukavasti kirjan parissa. Ongelma on ehkä kuitenkin odotuksissani, sillä Leijonankesyttäjä ei ole - minun mielestäni - yhtä loistava kuin jotkut edeltäjänsä. Juoni tuntuu jollain tapaa toistavan tietynlaista kirjoissa olevaa kaavaa ja valitettavasti tekijäkin oli jokseenkin selvä juttu kirjan alusta saakka.

Oma lukunsa on sitten Erica, joka sai minut miettimään sitä kuinka oudolta tuntuisi jos vaikka Jarkko Sipilän Takamäki joutuisi vähän joka mutkassa väistelemään innokkaan puolisonsa tutkimusyrityksiä...

Gummerus, 2015
Alkuteos: Lejontämjaren
Sivuja:442
Suomentanut Outi Menna

4 kommenttia:

  1. Kirjoitat aivan kuin minun ajatuksiani! Edellisen kirjan (Enkelintekijä) jälkeen odotin uutta kirjaa malttamattomana, mutta jotenkin tämä ei yltänyt samaan. Lisäksi vieroksuin Leijonankesyttäjästä huokuvaa pahuutta ja sen kuvausta, vaikka se ei niin yksityiskohtaista ollutkaan. Ja Erica, todellakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juliana, kiva kuulla etten ole yksin marinani kanssa...

      Poista
  2. Minulla oli ihan samat fiilikset tästä kirjasta. Kaavamaisuus paistoi läpi, arvasin liian aikaisin syyllisen ja Erica oli liian holtiton. Loppuluvustakaan en pitänyt. Jännitystä kuitenkin riitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululainen, Läckberg taisi kirjoittaa tähän kirjaan vähän liiankin selkeät vinkit tuosta syyllisen henkilöllisyydestä. Ja Erica - jos oma puolisoni olisi poliisi, mieleeni ei todellakaan tulisi toimia noin. Veikkaan myös ettei mieheni tykkäisi siitä että vaimo sekaantuu hänen työhönsä tuossa mittakaavassa ja vaarantaa itsensä...

      Poista