maanantai 3. elokuuta 2015

Kaikki taivaan linnut / Harper Lee

Kaikki taivaan linnut oli ehdottomasti yksi minun kirjavuoteni odotetuimpia tapauksia. Harper Leen klassikkoteos Kuin surmaisi satakielen on minulle - ja varmasti monelle muullekin - Tärkeä kirja ja tuntui hurjalta kuulla että yli 50 vuoden jälkeen kirjailijalta ilmestyisi uusi teos joka käsittelisi jälleen Finchin perhettä. Hurjan ihanaa ja samalla pelottavaakin, kun jokin on niin merkityksellinen saakin jatkoa. Murtuuko taika? Säilyykö Atticuksen ja Scoutin paikka sydämessäni jos opinkin heistä jotakin uutta?

Kaikki taivaan linnut -kirja sijoittuu Maycombiin, Alabamaan vuosia Satakielen tapahtumien jälkeen. Scout - Jean Louise - asuu New Yorkissa mutta palaa kotiseuduilleen sukuloimaan ja miettimään elämänsä suuntaa: lapsuus ja  elämä jumaloidun isän kanssa on tärkeä mutta aikuisuus tuo mukanaan myös ristiriitoja.

Tässäpä kinkkinen kirja blogattavaksi, Satakielen kaltaisen klassikkoteoksen tasolle kun on vaikea yltää. Kirjat muodostavat muutenkin hämmentävän kokonaisuuden, en oikein tiedä kuinka suhtautua vanhenneen Atticus Finchin mielipiteisiin ja Scoutin tavoin minäkin koin jonkinlaisen uskonkriisin. Käsittääkseni Kaikki taivaan linnut on kirjoitettu myös ennen Kuin surmaisi satakielen -kirjaa mikä tuo hiukan toivoa.

Kirja tuntuu ennen kaikkea Scoutin kasvutarinalta, nuoren naisen yrityksiltä löytää oma tiensä Maycombin pienessä ennalta-arvattavassa maailmassa. Kaikki taivaan linnut ei valitettavasti oikein jaksa yltää jatko-osansa tasolle ja jää enemmänkin miellyttäväksi mutta ei kovin syvälliseksi lukukokemukseksi. Siinä on hienoja ja oivaltavia kohtia, pikkukaupungin tunnelmaa ja se on myös aihepiiriltä valitettan ajankohtainen maailmassa jossa vieläkin kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeenkin keskustellaan yhä rasismista.

PS. Rakastan kirjan ulkoasua - se on kaunein pitkään aikaan näkemäni. Kannen on suunnitellut Jenni Noponen, hyvää työtä!!
"En halunnut että minun maailmaani kajotaan, mutta halusin kuitenkin murskata juuri sen miehen, joka yrittää säilyttää tämän maailman minua varten. Halusin talloa jalkoihin kaikki hänen kaltaisensa. Kaiketi se toim:toimii vähän niin kuin lentokone: he ovat jarru ja me olemme liike-energia, ja yhdessä me saamme koneen lentämään. Liikaa energiaa, ja nokka painuu, liikaa jarrua ja pyrstö painuu - kysymys on tasapainosta."
Gummerus, 2015
Alkuteos: Go set a watchman
Sivuja: 286
Suomentanut Kristiina Drews

6 kommenttia:

  1. En ole osannut päättää, luenko tätä ollenkaan. Pelkään juuri tuota, että tämä haalistaisi kokemukseni Satakielestä. Pohdintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, sepä siinä. Haluanko tietää mitä rakkaille henkilöille tapahtui JA pidänkö siitä? Siinä vasta pulma. Oma juttunsa on sitten siinä, uskoako kirjan olevan aito, siitäkin kun on tainnut olla huhuja liikkeellä...

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoista, toisaalta ei yllättävää, että näin voi käydä. Millainenhan kokemus itselläni olisi kun luin KSS:n ihan vasta, enkä ihan kokenut sitä elämää suuremmaksi kirjaksi, oikein hyväksi kylläkin, mutta sukat pysyivät jalassani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, minulla KSS:ään liittyy nuoruusmuistojakin ja siksi koen sen Tärkeäksi itselleni, ehkä jos olisin lukenut sen aikuisempana ensimmäistä kertaa en kokisikaan kirjaa niin tunteella. Mutta on mielenkiintoista seurailla muidenkin reaktiota, ihan jo pelkästään kirjan ympärillä vellonut kohu lisää kiinnostusta.

      Poista
  3. Luin klassikkohaasteeseen Kuin surmaisi satakielen. Ehkä etsin tuon uudenkin käsiini. Jonkin verran kiinnostaa Scoutin kehitystarina.

    VastaaPoista
  4. Jäin kovasti pohtimaan tuota Ompun pähkäilyä: särkyykö lumous? Sanoisin, että ei. KSS on niin vahva teos. Eikä se siitä huonone, vaikka tämä jatko kyllä hämmentää! Että voi tuohon pähkäilyyn olla aihettakin, ainakin jos ihan vasta on lukenut Satakielen ekan kerran.

    VastaaPoista