Kirjabloggaajan viikko: tiistai

Tiistaina on vuorossa päivä pääkonttorilla eikä rauhalliselle aamun lueskeluhetkelle ole siksi aikaa. Saatuani itseni jokseenkin ihmisolentoa muistuttavaksi lähden äänikirjani (Diane Chamberlain: The Silent Sister) kanssa talsimaan kohti bussipysäkkiä. Matkalla alan kuitenkin ärsyyntyä kirjaan, tuntuu että kirjailija antaa aivan liian selviä vinkkejä tulevasta. Nähtäväksi jää ovatko tulkintani oikeita. Päästyäni bussiin päätän ottaa hiukan etäisyyttä Chamberlainiin ja kaivan laukusta varakirjani, Tove Janssonin Kesäkirjan, jota luen blogini Kesäkirjaviikkoa varten.

Kesäkirja osoittautuu hyväksi valinnaksi, löydän monta lausetta jotka vievät minut merenluodolle HSL:n bussin sijaan. Kirja tuntuu Tovelta ja lapsuuden kesiltä mutta heinäkuisen tyhjä bussi ajaa aivan liian nopeasti ja lukeminen on pakko lopettaa. On aika hypätä kyydistä ja aloittaa työt.

Kahdeksan työn täyteistä tuntia myöhemmin on aika hypätä bussiin uudelleen ja jatkaa Kesäkirjalla nautiskelua. Kirjan nimi tuntuu napakympiltä, pidän hirmuisesti kirjan arkisuudesta ja Janssonin syvällisestä kepeydestä. Tai kepeästä syvällisyydestä? Olen löytäväni viitteitä muumien maailmaan mm. tarinasta, jossa Sophian isä kohtaa merirosvot ja päätän myöhemmin lukea lisääkin Toven tuotantoa. Viime talven aleista ostettu Kuvanveistäjän tytär taitaakin odotella jo hyllyssäni.

Illalla aurinko näyttäytyy pilven takaa ja päätän lähteä fillarilenkille The Silent Sisterin kera. Poljen reilun tunnin ja tänä aikana selviää että kolme neljästä veikkauksstani juonen suhteen pitää paikkaansa. En enää jaksa ärsyyntyä asiasta ja onhan toki mukavaa olla oikeassa vaikka lukemiseltani kaipaisinkin jotain vähemmän itsestäänselvää. Fillarilenkki hurahtaa kuitenkin ihan itsestään ja näen vaihteeksi sadepilvien sijaan auringonlaskunkin. Kevyeksi iltapalaksi nautinkin kuitenkin muutaman luvun verran ökyrikkaiden kiinalaisten toilailuja (Kevin Kwan: China Rich Girlfriend).