Kirjabloggaajan viikko: keskiviikko

Keskiviikkona tie vie taas kohti bussipysäkkiä, kuulokkeissa jälleen tuttu The Silent Sister. Kirjan loppu alkaa lähestyä ja homma alkaa muuttua kiinnostavammaksi, tosin päähenkilön tuuliviirimäisyys aiheuttaa taas akuutin silmienmuljauttelukohtauksen. Bussissa vaihdan takuuvarmaan Janssoniin ja luen Kesäkirjan loppuun. Viimeisen sivun jälkeen tulee hyvä, mutta vähän kaihoisa olo. Mieleen tulvii roppakaupalla muistoja lapsuudenkesien uimakallioista, mummin kesäkeittiössä paistetuista muurinpohjaletuista ja pitkistä huolettomista päivistä. Ja mummista. Luulen että tulen palaamaan Kesäkirjan pariin uudestaankin, aina kun tarvitsen annoksen lapsuuden nostalgiaa.

Kotimatkaa kaipaan kotimatkaa varten Helmetin Overdrive-kokoelmista itselleni lisää luettavaa. Muistelen että Ja kaikkea muuta -blogissa on luettu kokoelmista löytyvää Rory Clementsin John Shakespeare -sarjaa jonka ensimmäinen kirja näyttää olevan lainattavissa. Historiallinen fiktio kelpaa melkein aina, joten klikkailen bussia odottaessani itselleni kirjan luettavakseni. Aika ihanaa!

Kotiinpäästyäni kurkkaan blogin puolelle: tänään on järjestetty Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta -tempaus ja on kiva lukea muiden kirjastoajatuksia. Samalla tunnen pienen syyllisyyden piston, koska minulla on jokunen ... ööh... neljä bloggausta rästissä. Se tuntuu aika paljolta. Meneillään näyttää kuitenkin olevan yksi kesän harvoista kauniista päivistä, joten koneella istuminen saa ainakin vielä odottaa.

Lähden kesäniityille kävelylle ja kuuntelen samalla loppuun The Silent Sisterin. Tuntuu hyvältä saada kirja loppuun, varsinkin kun lukukokemus ei ollut ihan parhaasta päästä. Loppulenkin ajan mietin kuuntelemaani ja päähän alkaa putkahdella ajatuksia blogijuttua varten. Kotiin tultuani huomaan kehittäneeni heinänuhan - kylläpä onkin mukavaa olla luonnossa! Päädun nessujen kanssa koneelleni kirjoittelemaan ja naputtelen samalla puhtaaksi muistiinpanojani aiemmista kirjabloggaajan viikko -postauksista. Tämä tyyppisen päiväkirjan pitäminen on (minusta) hauskaa ja rikkoo tavallista bloggausrutiinia mutta epäilen kiinnostaako ketään lukea jaaritteluani.

Nuha vie lopunkin virran ja päätän lopulta mennä ajoissa nukkumaan/lukemaan China Rich Girlfriendiä. Ehkä järjettömän rikkaiden ihmisten päättömät toilailut piristäisivät tukkoista oloa? Kirja tuntuukin kurjassa olotilassani jotenkin lohdulliselta ja päädyn lukemaan sitä puolille öin. Kirja loppuu oikein herkullisesti ja tulee sellainen olo että Kwanilla taitaa olla jatkoakin vielä tekeillä. Oikein hyvä.