Lounastauon päätteeksi päädyn lukemaan eilen lataamaani Rory Clemensin Martyr-kirjaa. Tuntuu ihanan vaivattomalta palata vaihteeksi historiallisen fiktion pariin, etenkin kun kuningatar Elisabethin hallituskaudella on tullut seikkailtua vähän vähemmän. Martyrissä päästään pian tositoimiin ja olen juuri lukemassa keskittyneenä Mary Stuartin mestauksesta kun työkaverin pentele keskeyttää minut soittamalla lukulaitt... siis kännykkääni. Mur!
Päivän päätteeksi pitää kuvata kansikuvia blogia varten. Paras valo näyttää olevan olohuoneessa, joten päädyn käyttämään läppärin kantta alustana. Varaukseni Jarkko Sipilän Mies kuumasta näyttää olevan noudettavissa joten päätän suhata Nopsan kanssa kirjastoon. Sarjishyllystä löytyy nippu muistoja, nimittäin kaksi kirjaa ukkini lempisarjakuvasta, Rip Kirbystä. Näitä (ja Tex Willereitä ja Korkeajännityksiä) minä lueskelin sateisina kesäpäivinä mummolassa.
Perjantai on usein taloudessamme leffailta - tänään päädyimme katsomaan Kätyrit-piirrettyä, tiukan työviikon jälkeen on joskus kiva päästä nauramaan. Siippaani odotellessa korkkaan jo ensimmäisen sarjakuvakirjan ja tarina yllättää olemalla yllättävän monipuolinen - ja pitkä! Jään mietiskelemään Kirbyn ikää, lapsena hän tuntui aika vanhalta (kenties silmälasien takia) mutta nyt en ole enää niin varma. Nukahdan lopulta sarjiksien kanssa sohvalle ja havahdun herra Norkun saapuessa. Leffaan!
Illalla luen Sophia Kinsellan Finding Audreyn loppuun. Kirjan tunnelma sopii perjantai-illan hassuttelufiiliksiin. Finding Audrey on tuttuun tapaan vaivatonta ja hauskaa luettavaa, mutta kylläkin melkein liiankin heppoista. Sopivaa luettavaa juuri tähän aivottomaan oloon siis.
Sophia Kinsellan himoshoppaajat olivat aikoinaan minulle rentoutuskirjallisuutta (tai siis juuri aivottoman olon kirjoja, hyvin sanottu!) , mutta jotenkin alkoi mennä huonompaan suuntaan. Kiva tietää kuitenkin, että häneltä edelleen ilmestyy teoksia.
VastaaPoista