tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kuudes kohde / James Patterson, Maxine Paetro

Kuudes kohde on  Pattersonin Naisten murhakerho -sarjaa. Nämä ovat minulle sellaisia kirjoja, joita luen koska ... noh, olen aina ennenkin lukenut niitä. Tiedostan, etteivät nämä ole minusta mitään mahtavia elämyksiä, mutta tottumuksesta nappaan uusimman Pattersonin silti mukaani. Pattersonit ovat kuin kevyitä välipaloja, kevyitä ja nopeita, ei paljon turhia kaloreita, mutta ei myöskään suuria herkutteluelämyksiä.

Naisten murhakerho (minusta tämä on oikeastaan vähän ärsyttävä, jollakin lailla pikkusievä nimi sarjalle) on porukka eri aloilla työskenteleviä naisia, jotka yhdessä yrittävät ratkoa San Franciskossa sattuvia murhia. On oikeuslääketieteen tohtori, poliisi, juristi ja toimittaja. Rikosten selvittelyn lomassa puidaan läpi ihmissuhteita. Ihmissuhteissa ei sinänsä ole mitään vikaa, ne vaan ovat näissä kirjoissa aika kepeitä, sellaisia pintaraapaisuja.

Kirjan kertoja on komisario Lindsay Boxer, joka, luonnollisestikin, on loistavin poliisinvaistoin varustettu, kaunis ja hippusen äijämäinen. Tällä kertaa kaikki alkaa hyytävästä ammuskelutapauksesta lautalla, jonka uhreihiin kuuluu myös eräs murhakerhon jäsen. Tämän lisäksi Lindsay ystävineen selvittää outoja lasten kidnappauksia ja omia parisuhdekuvioitaan...

Olen tällä hetkellä jonkinlaisessa lukujumituksessa. Ihana (ja paksu!) kartanoromaani odottelisi, mutta kirjan koon takia sen lukeminen jää iltoihin. Olen viime aikoina lukenut englanniksi niin paljon, että aloin myös oikein kaipaamaan suomen kieltä. Siksi Kuudes kohde tuntuikin ihanan virkistävältä, kontrasti viipyilevän brittiläisen kartanoromaanin ja tämän amerikkalaisen rämistelyn välillä ei juurikaan voisi olla suurempi. Kirjana Kuudes kohde on ... noh, pikaruokaa, mutta kenties kesälukemiseksi tai rantakirjaksi juuri sopiva.
"Olin äkkiä epäuskosta pökerryksissä.
Kuulin Tracchion puhuvan, mutta oli kuin hänen työpöytänsä olisi singahtanut seinän läpi ja hän puhuisi minulle jostain moottoritie toiselta puolen.
- Raportoit edelleen myös minulle. Palkkatasosi pysyy tietysti ennallaan...
Pääni sisällä ulvoin: Alennus? Alennatko sinä minut? Tänään?
Tarrasin kiinni Tracchion työpöydän reunasta, tarvitsin tukea. Näin, että Tracchio vajosi takaisin tuoliinsa, ja hänen ilmeensä kertoi, että hän oli yhtä ällistynyt reaktiostani kuin minä hänen ilmoituksestaan.
- Mitä nyt Boxer? Tätähän sinä halusit? Olet jankuttanut minulle kuukausikaupalla -
- Ei, tarkoitan, kyllä. Niin olen. Mutta en odottanut -
- Älä viitsi, Boxer. Mitä sinä yrität sanoa? Olen käyttänyt koko illan tämän ylhäältä alas -siirron selvittämiseen, koska sitä sinä olet sanonut haluavasi."

2 kommenttia:

  1. Ei pikaruoka aina ole pahasta :-)

    Tuosta sarjasta en ole tainnut lukea kuin ensimmäisen, mutta kuvauksestasi päätelleen myöhemmät ovat samantyyppistä settiä.

    VastaaPoista
  2. Juu, pikaruoallekin on aikansa ja paikkansa. Tämä oli sellainen helppo ja nopea kirja, jota ei tarvinnut liikoja ajatella, joskus sellainenkin on tarpeen.

    Olen lukenut jonkun näistä aikaisemminkin, ja aika samanlainen sekin oli. Patterson taitaa tuottaa näitä liukuhihnalta, ainakin sellainen on julkaisemisen vauhti, kirjassa olleen luettelon perusteella herra julkaisee kaksi kirjaa vuodessa...

    VastaaPoista