Luin Armollisesta kuningattaresta Vinttikamarissa-blogista ja innostuin, varsinkin koska kirja tuntui sopivan Totally British-haasteen Royal Fiction-osioon kuin kruunu kunkun päähän. Kirja on melko vanha, minun kappaleeni on painettu 1959, luvassa olikin siis vanhan kirjan tuoksua ja - yllätyksekseni- tyttökirjafiilistä!Aloitin Armollisen kuningattaren lukemisen The Distant Hoursin jälkeen ja voi millainen kontrasti näiden kahden kirjan välillä olikaan! Siinä missä The Distant Hours eteni hiljakseen, pienin askelin, laukkasi Armollinen kuningatar eteenpäin kuin pelästynyt hirvi. Koko ajan sattui ja tapahtui. Ensimmäisen sadan sivun aikana, päähenkilö, Katrin Parr, ehti salakihlautua yhden miehen kanssa, avioitua toisen, äitinsä ikäisen miehen kanssa, muuttaa toiselle puolelle Englantia, tulla raskaaksi, tulla leskeksi, saada keskenmenon, olla hetkisen vankina...
Tarina siis kertoo Katrin (tai Catherine) Parrista, josta on tuleva Henrik VIII:n kuudes ja viimeinen vaimo. Katrinin elämä vaikuttaa Wikipediankin mukaan olleen melko myrskyisää. Hän eli vain 35-vuotiaaksi eli kuoli nuorena, ainakin meidän aikamme mittapuun mukaan. Elämänsä aikana hän ehti avioutua neljäs, Henrik oli hänen kolmas aviomiehensä. Lapsia hänellä oli vain yksi, tytär, jonka synnytyksen jälkeiseen lapsivuodekuumeeseen hänen oletettavasti kuoli.
Kovin suurta tunteiden kirjoa on tästä kirjasta turha odottaa, kirjoitustyylissä näkyy kenties myös kirjan ikä. Nykyajan ihmisen silmään Katrin vaikuttaa hiukan tunteettomalta, hän suhtautumisensa avioliittoonkin vaikutti lähes työtä vastaavalta vaikka hetkellisiä hellyyden pilkahduksia olikin luettavissa. Kenties kirjailijan kuvaustapa on kuitenkin ajanjaksoa hyvin vastaava, noihin aikoihin rakkausliitot taisivat kai olla harvojen herkkkua ja vaimona olo todella kävi työstä isoa taloa pyöritettäessä. Katrinin tarina on kuitenkin yllättävänkin mukaansatempaava ja ehkä juuri tuo tyttökirjamaisuus teki kirjasta virkistävän luettavan.
(Katrin tapaa ensimmäisen miehensä, Lordi Boroughin.)
"Katrin vetäisi kiivaasti henkeä. Hän katsoi vierasta suoraan silmiin. Tämän kasvot olivat päivettyneet ja uurteiset, hänen silmänsä terävät kuin haukan, hänen ryhtinsä ylväs. Ja hän lateli mitä hienoimpia kohteliaisuuksia. Kuumeisesti Katrin koetti löytää oikeat sanat. Minun pitäisi sanoa jotakin hieman moittivaa ja hieman nenäkästä, hän mietti epätoivoissaan. Näinkö miehet Lontoossa käyttäytyivät? Tai etelässä? Hän tunsi vielä miehen huulten lämmön ja yritti muistella, kuinka vanha tämä oli ja oliko hän leski. Hän oli kuullut naineiden miesten lähentelevän tyttöjä. Mies näytti hymyilevän hieman.
- Sinun pitäisi vastata kun sinulle puhutaan, hän sanoi.
Katrin loi katseensa maahan. Tällä kertaa hänellä oli vastaus valmiina. - Olen vain maalaistyttö, teidän armonne, en tunne kaupungin tapoja. Hän arveli nyt voivansa katsoa mieheen silmäripsiensä lomitse samalla tavoin kuin hän katseli Bellinghamin poikiin, osoittaakseen että hän vain laski leikkiä."
MInusta tämä on sellainen mukava viihdekirja; historialliset faktat ovat melko kohdillaan ja - kuten totesitkin - tarina etenee. Sattuu olemaan omassa hyllyssä, isoäidin peruja varmaan. Luin tämän uudelleen pari vuotta sitten, kun olin nähnyt Hampton Courtissa sellaisen Henrik VIII:n ja Katariina Parrin häitä esittävän 'elävää historiaa' roolileikin.
VastaaPoistaBooksy, ei tämä minustakaan hullumpi ollut vaikka vähän epäluuloinen olinkin aluksi. Kirjan ikä näkyi ehkä jonkin verran tekstissä, mutta ei se oikeastaan häirinnyt. Tuli vain sellainen nostalginen olo, kenties juuri muistoja mummolan kirjoista.
VastaaPoistaTarina eteni välillä todellakin nopeasti, varsinkin alussa ja tuntui hurjalta Distant Hoursin lukemisen jälkeen. :D