torstai 3. heinäkuuta 2014

The Silkworm (suom. Silkkiäistoukka) / Robert Galbraith

Yksi viime vuoden kiintoisia kirjailijaskandaaleja oli esikoiskirjailija Robert Galbraithin paljastuminen menestyskirjailija J.K. Rowlingiksi. Käen kutsu jakoi mielipiteitä ja taatusti myi uutisen jälkeen kuin häkä! Uteliaana minäkin luonnollisesti halusin ottaa selvää mistä kohussa oli kyse ja ilahduin huomatessani että Harry Potterin luoja oli tällä kertaa kirjoittanut kelpo dekkarin jolle seurasi jatkoa suhteellisen rivakassa tahdissa. The Silkwormin päätin kuunnella Audiblen kautta lunastettuna äänikirjana sillä arvelin taitavan ääninäyttelijän saavan paljonkin irti kirjailijan värikkäistä henkilöhahmoista.

Owen Quine ei koskaan ollut saavuttanut menestyskirjailijan myyntilukuja mutta miehen tuoreimman käsikirjoituksen, The Bombyx Morin, piti hänen mukaansa olla menolippu maineeseen. Kun miestä ei muutamaan viikkoon kuulu kotiin, huolestuu arjen alle lähes nääntynyt vaimokin ja päättää palkata Cormoranin etsimään omille teilleen usein eksyvän taiteilijan joka vaikuttaa tekstillään suututtaneen puolet Lontoon kirjailijapiireistä.

Galbraith taitaa hienosti erilaisten henkilöiden luomisen, kuunnellessani mm. onneton Leonora herää vaikuttavasti eloon. Jälleen kerran on pakko todeta että etenkin elämän synkempien puolten kuvaaminen sujuu kirjailijalta hyvin, osa Silkkitoukan hahmoista on kaikessa surkeudessaan hetkittäin jopa hitusen koomisia. On hieman hämmentävää huomata, että visualisoin osan henkilöistä Harry Potter -elokuvien hengessä, mm. Leonora Quine muistuttaa minun kuvitelmissa erästä Tylypahkan opettajaa... 

Kirjan aihe, Lontoon kirjallisuuspiirit, oli mielenkiintoinen kirjailijan taustaa silmälläpitäen, enkä voinut olla miettimättä sitä oliko kirjailija kenties lainannut tosielämästä itselleen innoitusta. Oli myös mukavaa huomata että jo toisessa kirjassa kirjan päähenkilöt alkavat tuntua mukavan tutuilta, mm. Cormoran kaikkine puutteineen alkaa kuitenkin muotua sympaattiseksi sankariksi, jossa rähjäisyydestä huolimatta on nallekarhumaisuutta ja haavoittuvaisuutta, jonka veikkaisin vetoavan naislukijoihin. Kirjailija on kehitellyt myös mielenkiintoisia sivuhenkilöitä, mm. Cormoranin sekopäinen ex-morsio lienee hahmo josta tullaan tulevaisuudessa kuulemaan lisääkin.

Kuuntelin kirjan Audiblen julkaisemana äänikirjaversiona ja paikallaan on jälleen kiitellä lukijaa, Robert Glenister nimittäin teki hienon työn niin karhumaisena Cormoranina kuin monina mainioina naishahmoinakin - pidin! Loppuratkaisukin toimi, olkoonkin että tällä kertaa arvasin tekijän ja taustoineen, aika näyttää olinko todella terävä vai paljastiko kirjailija liian helposti johtolangat.

Kirjan suomennos ilmestyy elokuun lopulla Otavan kustantamana nimellä Silkkiäistoukka, dekkareiden ystävien kannattaa siis pitää silmät auki! Cormoran Strike -sarjasta on suunniteltu 7-osaista, joten herkkua riittänee vielä muutamaksi vuodeksi.

Hatchette Audio UK, 2014
Kesto 17h 16 min
Lukija Robert Glenister
Kirjabingo: Ostettu kirja 

13 kommenttia:

  1. Luin vähän harppoen tekstisi, mutta hyvältä kuulostaa. Odottelen tuota suomennosta ja testaan sitten, arvaanko minä tällä kertaa syyllisen - yleensä en arvaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, minä yleensä kehittelen kaikenlaisia teorioita jotka ovat joko hyviä tai huonoja, tällä kertaa meni nappiin. (Ja kyllä, melkein aloin hihkumaan bussissa kun tajusin arvanneeni.)

      Poista
  2. Haa! Pitäisiköhän minunkin tutustua tähän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, mikä ettei... Audiblen englanninkielininen äänikirja on ainakin mainio.

      Poista
  3. Käen kutsun huomasin alessa, ei jäänyt paljon hintaa, mutta en siltikään viitsinyt ostaa. Vaikka J.K toki kiinnostaa, niin ihan niin kiinnostunut en sittenkään ole, ainakaan näiden dekkareiden suhteen. No, ehkä jos ois ollut vielä halvemmalla... =D Varmaan luen Käen kutsun, jos tapaamme kirjastossa kirjan kanssa. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kirjasto on hyvä paikka aloittaa. Tämä Cormoran Strike -sarja varmaan jakaa mielipiteitä, minusta näissä näkyy hienosti Rowlingin taito luoda erilaisia hahmoja, joista monet ovat synkkiä. Dekkareina kirjat ovat aika perinteisiä.

      Poista
  4. Pitäisi saada aikaiseksi lukea se ensimmäinen osa. Tämä motivoisi kyllä melkein enemmän, sillä nuo Bombyx morit ovat minulle tuttuja kandidaatintutkielmastani. :) Taidan kuitenkin lukea ensin sen ensimmäisen, jotta pääsisin kunnolla tutustumaan hahmoihini. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, valitettavasti tässä on ihan vaan Bombyx Moreja mukana vain metaforana kirjailijuudelle. Mutta lukea toki kannattaa silti. Ja aloita Käen kutsusta, niin pääset tutustut henkilöihin.

      Poista
    2. Metafora ei haittaa, tämä riitti kimmokkeeksi lukemiseen. :) Ykkösosa oli oikein kiva, kiitos vinkistä!

      Poista
  5. Tuntuu, että tämä sopisi minulle niin hyvin. Pitänee siis tutustua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, saattaisi tosiaan sopia, ihan tuon aihepiirinkin takia. :)

      Poista
  6. Oi että, minä luin vasta Käen kutsun, ja nyt kutkuttaisi tarttua tähänkin hetimiten. Yritän malttaa odottaa syksyyn saakka, koska silloin olen yleensä enemmän dekkarituulella. Katsotaan, miten käy, jos suomennoskin tulee noin nopeasti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyllytonttu (mainio nikki muuten!), hyvä ajoitus sinulla, pääset halutessasi piankin jatkamaan kirjasarjan parissa. Itseäni välillä harmittaa kun on päässyt uuden sarjan makuun ja sitten seuravaa osaa joutuukin odottamaan pitkään. Lukutoukan ongelmia nämäkin.. :D

      Poista