The Litvinenko File / Martin Sixsmith

Muistan vuosia sitten lukeneeni lehdistä silmät pyöreinä Aleksander Litvinenkon hurjasta lopusta ja miettineeni tarinan olevan kuin elokuvista, sillä erotuksella että sairaalavuoteessa makaava mies oli ehdottomasti totta eikä kirjailijan mielikuvitusta. Vuosia myöhemmin löysin Martin Sixsmithin kirjoittaman The Litvinenko Filen kirjaston hyllystä ja kiinnostus tosielämän agenttitarinaan virkosi.

Moni ehkä muistaakin Litvinenkon tarinan vuosien takaisista lööpeistä. Venäjällä epäsuosioon joutunut agentti myrkytettiin radioaktiivisella poloniumilla terästetyllä teellä josta seurasi pitkä ja tuskallinen kuolema. Syyttävällä sormella osoitettiin mm. Vladimir Putinia ja radioaktiivisten poloniumjälkien pitkin Lontoota aiheutti - ymmärrettävästi - pienoista hysteriaa.

Martin Sixsmithin teos The Litvinenko File sukeltaa traagisiin tapahtumiin varsin tehokkaasti. Teos jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen seuraa Litvinenkon viimeisiä vaiheita, toinen palaa hänen menneisyyteensä Venäjällä ja viimeinen keskittyy varsinaiseen murhatutkimukseen. Kirjaa varten tehty tutkimus tuntuu kattavalta mutta tunnustan kamppailleeni yrittäessäni pysyä kärryillä venäläisten sukunimien vuolaassa virrassa. Hyvisten ja pahisten erottaminen toisistaan osoittautui myös työlääksi, enkä ole edes ihan varma kumpaan ryhmään lopulta päähenkilökään kuului. Annankin Martin Sixsmithille kiitosta siitä ettei hän pyrkinyt nostamaan Litvinenkoa jalustalle vaan esittää tämän realistisen tuntuisessa valossa, pohtien myös miehen omia toimia ja motiiveja.

The Litvinenko File muistutti minua myös siitä, miksi pidänkään fiktiosta. Joskus nimittäin on mukavampaa kun voi kirjan hurjien käänteiden keskellä lohduttautua sillä, että kyseessä on kirjailijan mielikuvituksen tuote. Ajatus agenteista, radioaktiivisesta myrkystä ja muista salajuonista keskellä tavallista arkipäivää tuntuu sittenkin aika ahdistavalta - tieto lisää tuskaa kuten sanotaan. Omalla kohdallani tajusin jopa liikkuneeni tietämättäni Litvinenkon murhapaikalla, taannoisella Lontoon reissullamme nimittäin asuimme samassa hotellissa jossa kohtalokas teekupponen tarjottiin. Jännittävää, mutta olen myös onnellinen että nautimme teemme kulman takana olevassa kahvilassa...

Pan McMillan, 2007
Sivuja: 312
Kirjabingo: Perustuu tositarinaan