maanantai 7. heinäkuuta 2014

Varistyttö / Erik Axl Sund

Varistyttö kuului niihin kirjoihin, joihin arkailin tarttua koska kannessa oli minusta jotakin karmivaa, vähän sama tilanne kuin Karin Alvtegenin Häpeän kanssa. En toki voinut vastustaa kiusausta kun pongasin Varistytön kirjaston Bestseller-hyllystä mutta esimerkiksi yöpöydän lukupinoon laskin kirjan aina kansi alaspäin. Luullakseni Carl Larssonin töihin pohjautuva kansi kun kyllä sopii oikein hyvin kirjan sisältöön ja kiinnittää varmasti huomion kaupassakin joten sinällään se tekee tehtävänsä hyvin. Vika siis lienee herkässä lukijassa mutta olenko ainoa jonka mielessä tuo kuva tuntuu häijyltä? Jätättekö koskaan kirjoja lukematta koska kansi vaivaa?

Varistytön kylmässä maailmassa kertojina ovat poliisissa työskentelevä Jeanette Kihlberg, psykologi Sofia Zetterlund sekä Varistyttö itse. Tapahtumaketju käynnistyy kun Tukholmasta löytyy raa'asti pahoinpidellyn pojan ruumis. Kirja sukeltaa hurjasti mielen pimeimpiin sopukoihin ja tarjoaa lukijalleen varsin kylmää kyytiä.

Kirjaa on hypetetty reippaasti blogeissa ja suhtauduinkin siihen aluksi hiukan epäilevästi. Hype kun helposti nostaa odotukset niin korkealle että on helppoa pettyä. Varistyttö on monella tapaa melko perinteinen dekkari murhineen mutta jotain mielenkiintoista ja koukuttavaa tarinassa kuitenkin oli sillä vastoin odotuksiani se tempaisikin minut mukaansa. Aihepiiriltään tämä mm. hyväksikäytöstä kertova kirja on hyytävää luettavaa ja kirjailija - tai oikeastaan kirjailijatiimi, sillä nimimerkin Erik Axl Sund takana puuhailee kaksi ruotsalaiskirjailijaa - on onnistunut kehittämään kirjaan muutaman aika kiintoisan juonenkäänteen joiden kehittymistä tulen mielenkiinnolla seuraamaan.

Varistyttö on trilogia, jonka toinen osa, Unissakulkija, ilmestyi kesäkuussa 2014 eikä kolmannenkaan osan suomennosta tarvitse kauaa odotella - se ilmestyy tämän vuoden lokakuussa. Jos kirja kiinnostaa, kannattaa myös kurkistaa sen virallisille kotisivuille joista löytyy mm. kirjatraileri ja kirjailijoiden haastattelu.
"Kärpäsen siivet ovat juuttuneet toivottomasti purukumiin. Ei ole mitään hyötyä siitä räpyttelet, Varistyttö ajatteli. Sinä et lennä enää milloinkaan. Huomenna aurinko paistaa tavalliseen tapaan, mutta se ei paista sinulle."
Otava, 2014
Sivuja: 415
Alkuteos: Kårkflickan
Suomentanut Kari Koski
Kirjasta lisää: Varistytto.fi
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Sierra Leone

4 kommenttia:

  1. Minusta kansi oli kamala ja olin päättänyt olla lukematta kirjaa, mutta sitten se tuli vastaani. Inhosin niitä keltaisia täpliä siinä kannessa.
    Tähtiin kirjoitettu virhe jäi melkein lukematta kansikuvansa vuoksi. Luin sen kuitenkin ja kirja on hieno. Elokuvakirjan kansi on sopivampi kirjalle.
    Jos pitää kertoa jostakin upeasta kannesta mikä on jäänyt tänä vuonna mieleen niin Tiklin kansikuva on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, totta. Muistan että Tähtiin kirjoitetun virheen pääkallo-kansi herätti paljon keskustelua. Itsekin pidän enemmän elokuva-kannesta, se on kaunis ja kirjan henkeen sopiva.

      Tiklin kansi ainakin jää hyvin mieleen!

      Poista
  2. Kyllä vain, kansi on minustakin karmaiseva enkä varmasti pitäisi sitä näkyvillä jos ottaisin sen luettavakseni. Olen ollut vähän kahden vaiheilla tämän kanssa, en osaa päättää luenko vai en. En ole vielä "törmännyt" kirjaan, joten tilanne on edelleen avoin.

    Harvoin silti teen lukupäätöksiä puhtaasti kannen hyvyyden/huonouden vuoksi, esimerkiksi tässä Varistytön tapauksessa arpomiseeni vaikuttaa aiheen rankkuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla harvoin kansi vaikuttaa lukupäätökseen, mutta aina joskus osuu sellaisiakin kappaleita vastaan. Huomasin mm. että Varistyttö laitettiin aina yöpöydälle kansi alaspäin...

      Luulisin että aihepiiri ei ole erikoisen rankka sellaiselle joka lukee muutenkin paljon dekkareita, muussa tapauksessa kyllä. Outoa sinänsä, kansi järkytti minua enemmän kuin kirjan sisältö.

      Poista