Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage (suom. Värittömän miehen vaellusvuodet) / Haruki Murakami

Minkä oudon kirjan Haruki Murakami onkaan taas kirjoittanut?! Olen lukenut Murakamin maagisen kummallisista tarinoista vain kaksi; Kafkan rannalla ja 1Q84:n, joissa molemmissa oli yhdistävänä tekijä kummallisten tapahtumien luontevuus ja tavanomaisuus joka yhdistelmä on niin erilainen että se on pakko olla jotain hienoa! Olen lukenut Murakamin kirjoja pohtien sivutolkulla mistä tässä oikein on kyse, ollen silti lumoutunut. Tästä syystä myös kirjailijan uusin teos, näpsäkästi nimetty Colorless Tsukuru Tazaki and his years of pilgrimage oli ihan pakko lisätä lukulistalle. (Luonnollisesti vaakakupissa painoi myös se, että Murakamin sankari seikkailee myös kotoisessa Suomessamme - uteliaisuudella odotin mitä tämä kirjailija keksisikään sanoa maastamme?)

Ollessaan nuori, Tsukuru Tazaki, oli onnekas ja kuului neljän muun nuoren kanssa kiinteään ystäväporukkaan. Ryhmän muut jäsenet olivat jokainen omalla tavallaan lahjakkaita ja jopa heidän nimissään oli jokin väri edustettuna. Vain Tsukuru oli ainoa "väritön" ja ainoa keskitien kulkija. Yliopistoon mentäessä Tsukuru ryhmän ainoa kotikaupungista pois lähtevä, silti yhteys ystävyys säilyi aina erääseen kummalliseen ja kohtalokkaaseen päivään saakka. Päivään, jolloin Tsukurun ystävät lyhytsanaisesti hylkäsivät hänet ilman selitystä.

Tsukurun tarina jätti minut kahden vaiheille. Kirja on toki taattua Murakamia, arjen kummallisuudet ja kerronta ovat edelleenkin viehättäviä elementtejä mutta Kafkasta ja IQ84:sta tutut maagiset elementit puuttuvat ja jäin kaipaamaan niitä. Tarina on ... normaalimpi kuin aiemmin lukemani ja se tuntui hiukan heppoisemmalta. Toki Tsukurun suru ystävien menetyksestä on suuri ja kirjailija kuvaa hänen tunteitaan sekä teon seurauksia hienosti, ero jättää Tsukuruun pitkäksi ajaksi syvät haavat mutta olisin silti kaivannut jotain lisää loppuratkaisuun.

Kelpo kirja on silti kysymyksessä ja varsinkin fantasiaa arastelevien on taatusti helpompi lähteä tutustumaan Murakamin maailmaan juuri tämän kirjan kautta. Henkilökohtaisesti huomaan itse ajatuksissani kaipaavani taivaalta satavia kaloja tai outoja rinnakkaismaailmoja.

"It's like my life came to a halt at age twenty, Tsukuru Tazaki thought, as he sat on the bench in Shinjuku Station. The days that came forward had no real weight or substance. The years passed by, quietly, like a gentle breeze. Leaving no scars behind, no sorrow, rousing no strong emotions, leaving no happiness or memories worth mentioning."

PS. Tätä kirjoittaessani kuuntelen minäkin Lisztin Le Mal du Paysia, joka muuten tosiaan sopii kirjan tunnelmaan upeasti!


Harvill Secker, 2014
Sivuja: 298
Alkuteos: Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi