Mifongin mahdissa loikataan ajallisesti eteenpäin aikaan jolloin Ardisin kaksoset, Fewrynn ja Ciaran ovat aikuisuuden kynnyksellä. Ciaranin kohtalona on seurata isoisänsä Amargon jalanjälki Merontesin valtaistuimelle mutta valtakunnassa ei todellakaan ole kaikki hyvin sillä outo kirous vainoaa Merontesin lapsia. Fewrynn-sisko jää aluksi pantterikansan pariin tutustumaan heräävään mahtiinsa mutta veljen huolet saavat Fewrynnin lähtemään maailmalle.
Tuttuun tapaan myös tämäkin Mifonki-kirja vei mukaan, koukutti ja jätti jälkeensä tukun kysymyksiä joihin pitänee saada vastauksia sarjan seuraavassa osassa. Meresmaan teksti soljuu mukavasti ja hänen luomansa maailma mahteineen ja mifonkeineen on herkullisen mielenkiintoinen. Henkilökohtaisesti jäin hiukan kaipaan edellisistä kirjoista tuttua jännitettä Ardisin ja Danten välillä ja vaikka kaksosilla toki onkin kiinnostavia mutkia edessään, on vaikeaa laittaa vanhoja suosikkihahmoja taka-alalle. Aika näyttänee silti saako Ardis jonain päivänä Dantensa vai olenko kaikki nämä vuodet jännittänyt ja toivonut turhaan.
Kirja näyttää hahmojen sukupolven vaihdoksen myötä myös siirtyneen toisen kustantamon leipiin. Hienoa että mifonkien matka jatkuu, kenties ainakin vielä neljännen kirjan verran- tai pidemmällekin!
"Vaikka nimet ja kasvot karkasivatkin häneltä, hän muisti jokaisen hänelle merkityksellisen ihmisen kuin painalluksena ihollaan. Mustan mahdin puristuksessa hän muisti heidän sielunsa kosketuksen ja suru oli aina yhtä tuore. Suru ja kipu olivat Nyt."Myllylahti, 2014
Sivuja: 517
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti